maanantai 20. tammikuuta 2014

Hyviä & huonoja uutisia

Niin se vuosi vaihtui ja tulihan se talvikin viimein. Joulu ja uusi vuosi meni kotona Liperissä löhötessä ja ainakin teoriassa nyt ollaan valmiita vastaanottamaan tämän vuoden haasteet. Uusi vuosi meni koiraporukalla rauhallisesti, Valokin pötkötti lähinnä olohuoneen lattialla Tuikkeen kanssa possunkorvaa järsien ja Neela kuunteli pamauksia lähinnä innokkaana, luuli raukka varmaan pääsevänsä taas hirvimetsälle. Vuosi kuitenkin alkoi surullisilla uutisilla kun äitini soitti ja kertoi perheemme toisen kissan Nassun löytyneen kuolleena aivan läheltä taloamme vastapäätä. Mitään ulkoisia vammoja ei ollut, joten kuolintapa on edelleen mysteeri. Nassu katosi joulun jälkeen, jolloin levitimme katoamisilmoituksia ympäri kylää ja niihin vastasi lenkkeilijä tuoden huonoja uutisia. Kotona köllöttää vielä velipoika Nasse ja nyt jännitämme ikävöikö Nasse velipoikaansa, ovat kuitenkin olleet koko elämänsä ajan yhdessä.


Lepää rauhassa Nassu ♥ 9.5.2005-27.12.2013


Koirapuolelta on onneksi hyviä uutisia. Valo aloitti kehien valloituksen virallisissa luokissa hienosti Kajaani KV:ssä saamalla ERI:n ja ollen Royal Canin ROP-juniori! Esiintyminen ei mennyt nappiin, pojulla on vielä kovin kiire vähän kaikkialle, mutta hiljaa hyvä tulee. Käytiin myös noin viikko ennen näyttelyä PoKSin mätsärissä täällä Joensuussa, missä poitsu sai sinisen nauhan ja pääsi peräti viiden parhaan joukkoon, muttei lopulta sijoittunut. Paikalla oli myös muita japanilaisia kippuroita, Toffe-akita (Vuorenvarman Velikulta) sekä Muura-shiba (Headstyle Bibou no Hime) ja jälkimmäisen kanssa Valo pääsikin tekemään lähempää tuttavuutta.

Kajaani KV, 12.1.2014, akitoja 5 kpl
”Correct bite. Good head and expression. Correct ears. A bit straight in front. Good neck, topline & tailset. Sufficient rear angulations. Shoulder could be better. Good coat. Could have more free movement.” – Francesco Cochetti, Italia   JUN-ERI1, Royal Canin ROP-juniori


"Minun ruusuke."

Kaverin viereen on mukava palata

Pikainen pönötys, Valo 9 kk

Näillä kelpaa esittää paria pallopäätä kehässä



Tuiketta ei kiinnosta


"Mitäh?"

Muuten arki on ollut leppoisaa ja hihnanpään vapaa-aika on mennyt lähinnä opetellessa selkärangattomien ja selkäjänteisten lajien tieteellisiä nimiä (niitä kun on ihan kelpo määrä, ei paljoa naurata). Valon murkkuikä ja siten akitauroksen todellinen luonto alkaa selvästi nostamaan päätään, sillä esimerkiksi näyttelyssä liian lähelle tulevalle urokselle on pakko öristä. Jos toinen uros ei sano mitään niin Valokin on hiljaa, mutta pahana tapana tuolla on muiden tuijottaminen (=provosoiminen), joten tarkkana saa olla. Helmikuussa olisi vuorossa Valolla Joensuun ja Tuusniemen ryhmänäyttelyt, pitänee koittaa vielä treenailla esiintymistä ennen niitä.