maanantai 26. elokuuta 2019

Koirien (Canis lupus familiaris) sukupuolten väliset erot pääasiallisissa ongelmanratkaisutavoissa

Otsikko oli aiheena gradulleni, joka valmistui viime toukokuussa. Kiitos kaikille koiransa testeihin tuonneille ja iso kiitos Katriina Tiiralle mahdollisuudesta mielenkiintoiseen opinnäytetyöhön! Koko gradun voit lukea TÄÄLTÄ. Ohessa gradun tiivistelmä, joka antaa osviittaa sisällöstä:

"Koira (Canis lupus familiaris) kykenee kommunikoimaan ja työskentelemään ihmisen kanssa paremmin kuin mikään muu laji. Koiran katsotaan tukeutuvan ihmisen apuun hakemalla katsekontaktia. Koirien sukupuolten välisiä eroja ongelmanratkaisutavoissa ei ole juurikaan tutkittu, vaikka sukupuoliin liittyvät erot saattavat olla tärkeä vaikuttavat tekijä koiran kyvyssä ratkaista ongelmia. Sukupuolihormonien arvellaan vaikuttavan esimerkiksi impulsiivisuuteen ja reagointikykyyn. Kastrointi ja sterilisointi ovat useissa maissa suositeltu toimenpide käyttäytymishäiriöiden (kuten liiallisen impulsiivisuuden) ehkäisemiseksi, mutta toimenpiteiden toimivuudesta ei ole saatu yhdenmukaisia tuloksia. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia eroja yli 1-vuotiaiden uroksien ja narttujen pääasiallisissa ongelmanratkaisutavoissa (ihmiseen tukeutuva vai itsenäinen) ja pohtia mahdollisia syitä niihin. Lisäksi tarkastellaan koirien impulsiivisuutta ja samalla tarkastellaan sukupuolen sekä kastroinnin/sterilisoinnin vaikutusta impulsiivisuuteen. 

Aineisto oli saatu Katriina Tiiran (FT) kehittämän smartDOG™ -testauksen kautta, jossa ongelmanratkaisutapaa testattiin KOGNITIO, ONGELMA, PENTU sekä PIENI PERSOONALLISUUSARVIO -testipaketeissa. Mahdoton tehtävä -testillä seurattiin, mitä ongelmanratkaisutapaa koira käyttää pääasiallisesti sellaisen ongelman ratkaisuun, joka on aluksi helppo, mutta lopulta mahdoton. Koiran impulsiivisuutta mitattiin sylinteritestin avulla. Molemmat menetelmät ovat koirakognitiotutkimuksessa yleisesti käytettyjä menetelmiä. 

Nartut suosivat ihmiseen tukeutuvaa ongelmanratkaisutapaa enemmän kuin urokset, jotka sen sijaan suosivat enemmän itsenäistä työskentelytapaa. Nartut voivat tarvita enemmän visuaalisia vihjeitä tehtävän suorittamiseksi, jolloin katsekontaktin hakeminen omistajalta on suurempaa. Urokset olivat impulsiivisempia kuin nartut. Tämä johtuu oletettavasti testosteronin vaikutuksesta. Kastroimisella/sterilisoimisella ei ollut tässä tutkimuksessa vaikutusta ongelmanratkaisutavan valintaan tai impulsiivisuuteen, mutta toimenpiteen mahdollisia vaikutuksia koiran käyttäytymiseen ei voida poissulkea.

Sekä itsenäiseen työskentelyyn ja ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisutapa ovat molemmat koiralla hyviä ja toimivia ominaisuuksia. Lähinnä koiran käyttötarkoitus määrittää, kumpi ongelmanratkaisutapa on parempi. Myös koiran impulsiivisuuden hyödyllisyys tai haitallisuus riippuu koiran käyttötarkoituksesta. Sukupuolten välisiä eroja selvittäessä voidaan yhä paremmin hyödyntää koiran soveltuvuutta erilaisiin tehtäviin."


Jos sinua kiinnostavat oman koirasi kognitiiviset ominaisuudet, suosittelen lämpimästi tutustumaan smartDOG-testaukseen TÄÄLTÄ.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Neela


Koira, josta kaikki alkoi, on poissa. Neelalla todettiin viime vuoden alussa spondyloosi, jonka kanssa koiruus kuitenkin pystyi elelemään, vaikkakin metsästystouhuista oli eläköidyttävä. Kuitenkin nyt Neelalle kehittyi spondyloosin lisäksi välilevytyrä, minkä vuoksi Neelan oikea takajalka lakkasi kokonaan toimimasta. Armollisinta oli päästää Neela paremmille metsästysmaille.

Hyvää matkaa rakas Neela  

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Kesäisiä kuulumisia

Päivitelläänpä vähän koiruuksien kuulumisia. Huhtikuussa Valolla todettiin  ja poistettiin hyvänlaatuinen anaaliadenooma. Tämä on usein vanhempien urosten vaiva ja liittyy koiran hormonitoimintaan, jolloin Valo myös kastroitiin kasvaimen poiston yhteydessä. Operaatio ja siitä toipuminen meni ongelmitta ja ukkeli iloinen itsensä, astetta kuitenkin ehkä rauhallisempi.

Tuike on pärjännyt todella hyvin sokeudestaan huolimatta. Koiruus nukkuu enemmän ja lenkeillä annetaan enemmän aikaa nenätyöskentelyyn. Ihmisten ja koirien kanssa ollaan ihan normaalisti kanssakäymisissä, varoitetaan vain ensin, että koira on sokea. 

Mitään maata mullistavaa ei ole siis tapahtunut ja hyvä niin.



lauantai 2. kesäkuuta 2018

Tuikkeen glaukooma

17.4. Tuike näyttää ensimmäiset merkit sokeudesta yrittäessään etsiä leluaan. Silmissä viitteitä sameudesta. Käytös muuten virkeä ja ruokahalua on.

18.4. Silmät nyt selvästi suuret kooltaan ja punertavat. Tuike hieroo tassuillaan silmiään, muuten käytös virkeä ja ruokahalua on. 

19.4. Tuike viedään eläinlääkäriin ja tuomioksi tulee heti glaukooma molemmissa silmissä. Silmänpaineet olivat 44/45 mmHg. Normaalien silmänpaineiden pitäisi olla 15-25 mmHg. Molemmat silmät lähes jo kokonaan sokeat. Tavoitteena koiran kipujen poisto. Määrätään kahta eri silmätippaa (Xalatan ja Cosopt) ja kipulääkettä (Mobic 7,5 mg). Keskustellaan vaihtoehdoista, sillä lääkitys kuitekin lopulta pettäisi: silmien kemiallinen tuhoaminen (silmät sokeutuvat, mutta koira saa pitää silmät päässään), molempien silmien poisto tai koiran lopettaminen.

8.5. Kontrolli. Silmänpaineet nyt 25/25 mmHg, laskua tapahtunut. Lääkitystä jatketaan. Sovitaan aika silmien kemialliseen tuhoamiseen.

16.5. Silmien kemiallinen tuhoaminen. Heti operaation jälkeen Tuike oli selvästi kipeä, mutta tästä eteenpäin muutosta tapahtui vain positiiviseen suuntaan.

21.5. Silmät selvästi pienentyneet ja Tuike käytökseltään normaali itsensä.

28.5. Operaation jälkeinen kontrolli. Silmien paineet poissa. Lääkitys lopetetaan. 

Nyt kävi näin. Valitettavasti Tuike menetti näkönsä, mutta raitapaita elelee kivuttomasti toivon mukaan vielä useita vuosia. Sokeutuminen oli itselleni suurempi shokki kuin Tuikkeelle, joka luottaa nyt enemmän muihin aisteihinsa ja liikkuu ympäriinsä hämmästyttävän hyvin. Toki Tuikkeen hyvähermoisuudesta on ollut apua sokeuteen sopeutumisessa. Kyllä tämä tästä. :)

maanantai 19. helmikuuta 2018

~Salla Japanissa~ Tokio

Viimeiset seikkailuni Japanissa vietin Tokiossa. Ensimmäisen päivän sain seikkailla ylhäisessä yksinäisyydessäni, lopuille päiville seuraani liittyi pari muuta vaihto-oppilasta ja yksi japanilainen opiskelijatoveri. Koska en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Tokiossa, kiersin/minua kierrätettiin siellä sun täällä vailla mitään varsinaista suunnitelmaa. Kerta kaikkiaan mahtava huipennus vaihto-opiskelulleni!

Hachikô oli saanut kavereita! 


Shibuya


Pakko oli tämäkin testata :D

Muumikahvila!

Lounastreffit muumipapan kanssa


Kohti Meiji Jingua




Esitin toivomuksen

Meiji Jingun sisäpuutarha



Koikarppeja!

:)

Harajuku

Namnam

Bengalinkissakahvila

Kaveri tuli heti syliin ❤

Kahvilan alakerrassa oli myös pöllöjä!



Tokyo Skytree



Akihabara



Asakusa

Sensô-ji


Lisää koikarppeja!

Toinen Hachikô-patsas Tokion yliopiston kampuksella

Kohti Nezu Jinjaa






Huomenna palaan takaisin Suomeen. Toki on aina mukavaa palata kotiin, mutta pala sydämestäni tulee kuitenkin jäämään Japaniin. En voi sanoin kuvata kuinka onnellinen olen siitä, että uskalsin tehdä päätöksen lähteä vaihto-oppilaaksi Japaniin. Kiitos Japani ja kaikki upeat ihmiset joihin pääsin tutustumaan! I will be back!