Hektistä menoa

Viime blogimerkkinän jälkeen on meikäläisellä ollut kova tohina päällä, lähinnä koulujuttuihin (sen siitä saa kun jättää asioita viime tippaan) ja muuhun elämään liittyen, mutta onneksi vauhti on hiipumaan päin ja nokka on kohti kevättä. Koirat voivat mainiosti ja haastavat parhaillaan pölynimuria tiputellessaan talvikarvansa ympäri kämppää. Kotikissaveljekset, Nassu ja Nasse täyttivät 9.3. kokonaiset 7 vuotta! Apua, aika vilahtaa silmien edessä. Lisäksi meillä on suunnitteilla keväällä suuri ulkotarhan laajennus ja parantelu, mistä koirat lienevät mielissään, saavatpa vedellä rundia ympäriinsä ihan tosissaan.

Tuike käväisi 3.3. Enon ryhmänäyttelyssä ja nappasi sieltä hienosti ERI:n, SA:ta ei irronnut, neiti on niin turhan pieni ja matala akitaksi. Mutta hännästä saatiin ihan jälkikäteenkin kehuja. :D Ja arvostelua:

Eno RN, 3.3.2012, akitoja 6 kpl
"Takaa maa-ahtaasti ja edestä kovin löysästi liikkuva liian matalaraajainen ja pehmytselkäinen tyttö. Hyvä pää, kaula ja häntä. Hyvät etukulmaukset, riittävät takakulmaukset. Oikea karvanlaatu. Erinomaiset käpälät." - Marja Talvitie VAL-ERI3

Mutta suuri uutinen on se, että Tuike on Voitokkain Akita 2011!! Sain Nooralta (Tuikkeen kasvattajalta) viestin kun asia tuli julki ja täytyy myöntää, että vähän siinä oli kyllä yllättynyt olo. Mutta onhan Tuike tietty tittelinsä ansainnut, hieno neiti on virheistään huolimatta. Ja suuret uutiset jatkuvat, sillä Tuikkeen koko pentue sai siirron FI-rekisteriin, mikä tarkoittaa sitä, että nyt jatkossa Tuikkeen saamat CACIBit ihan oikeasti vahvistetaan! :) Hieno uutinen, vaikka saa nähdä eksymmekö ulkomaille asti. Mutta pitääpä kai sitä muutamissa KV-näyttelyissä tänä vuonna pyörähtää, vaikka niin en aluksi suunnitellut.

Tuikkeen seuraava näyttely on taas meidän lähialueen ryhmänäyttely, ensi viikonloppuna Kerimäellä. Ja loppuun erittäin edustava (:D) kuva Tuikkeesta autossa:

Tuusniemi RN ja kuulumisia

Viime päivityksestä onkin jo (taas) vierähtänyt aikaa ja tällä välillä on keretty kokemaan tuskallisen kovat pakkaset ja äkilliset lauhtumiset. Lunta on tullut paljon, jolloin koirat suoraan sanoen uivat pyrkiessään eteenpäin upottavassa hangessa. Eipä tuo näytä niitä haittaavan, päinvastoin, mutta hihnanpää ei ole mielissään lumitöistä.

Pyörähdimme tänään Tuusniemen ryhmänäyttelyssä, jossa Tuike pärjäsi hienosti saaden EH:n. Tuike oli liian kevytrakenteinen tuomarin mieleen, mikä on sinäänsä huvittavaa, sillä yleensä Tuike on joko liian pullea tai raskas nartuksi. :D Sain myös esittää Sukin (Vuorenvarman Rotunainen), joka iloisella esiintymisellään nappasi KP:n ja oli ROP-pentu! Onnea Sini ja Suki! :) Myös Tuike tykkäsi Sukista, muutamaan otteeseen kehän laidalla painivat keskenään. Menossa mukana oli myös japaninpystykorva Shiro (Snowtime's Isshou Go) omistajansa Hannan ja Hannan isosiskon Heinin kanssa + muutamat muut kehien laidoilta bongatut tutut. Varsin mukava päivä siis. :) Ja arvostelua:

"Light general appearance. Lack of substance. Excellent head. Light bones. Fore feet standig out. Rear angulations little bit staight. Good pigmentation, medium quality coat."  - Cristian Stefanescu VAL-EH2

Seuraava näyttely onkin taas jo Enon ryhmänäyttelyn merkeissä ensi viikonloppuna. Nautin kyllä suuresti näistä lähialueen näyttelyistä, saapahan nukkua aamulla pitempään. :) Siellä nähdään! Ja loppuun kuvapläjäys:




                            Suki kehässä
                                            
                           Tuike tuomarin syynissä

Let it snow

Niin se vuosi taas vaihtui ja luvassa ovat taas uudet kujeet koiramaisine touhuineen. Uusi vuosi meni koirilla tavalliseen tapaan kotona köllötellessä, eivät onneksi raketeista välitä pätkän vertaa. Myös Neela on saanut iljettävän kaulurin pois päästään ja silmäkulman haava parantui hyvin. Myöskään mitään henkisiä traumoja valkille ei ole näemmä jäänyt, tuttuun tapaan seurustelee muiden koirien kanssa, hyvä! Neelan on nykyisin hirmuisen gansterin näköinen arpensa kanssa, meidän kovanaama. :') Elämä on välillä kovaa. Tosiaan Neelan kimppuun hyökännyt koira ja sen omistaja on käytännössä tiedossa, mutta omistaja kiistää koiransa olleen vapaana tuolloin. Ja koska meillä ei ole todisteita, että kyseessä oli varmasti hänen koiransa, asia jäi siihen. Onhan se totta, että koira on voinut olla jonkun muun, muttamutta...

Tuike avasi näyttelyvuotensa viime viikonloppuna Kajaani KV:ssä hienosti ERI:llä ja luokkavoitolla. Hyvä pallopää! :) SA:ta ei tällä kertaa irronnut, syynä neidin venkurat etujalat. Saimme myös koeajaa uuden kevythäkin, jonka ostimme alkuvuodesta. Kyllästyimme äitini kanssa nimittäin raahaamaan tuota jumalattoman painavaa metallihäkkiä ja nyt ovat kyllä kantamukset keventyneet huomattavasti. Loisto-ostos!. Kuvia ei näyttelystä edes yritetty ottaa, sillä pallohallin valaistus on surkea, eikä meidän ikivanha digikamera ole muutenkaan sieltä parhaimmasta päästä. Ja arvostelua:

Kajaani KV, 15.1.2012, akitoja 9 kpl (käännöspalvelun käännös)
"Oikein hieno pää, jossa hieno ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvät silmät, kuono ja purenta. Tulisi olla hiukan tiukempi selästä. Kaunis häntä. Hyvä rintakehä. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta kääntää etutassuja ulospäin ja hiukan pehmeä välikämmenellä. Hyvä turkki ja luonne." - Erna-Britt Nordin, Ruotsi VAL-ERI1

Muutenhan tässä ei mitään erikoista ole tapahtunut. Lunta on tullut hirmuisesti ja sekös koiria riemastuttaa. Neela leikkii maastoutumista ja Tuike myllertää eteenpäin kuin karhu. Väliin pienet hepulit niin koirien erinomainen päivä on taattu. Suunnitelmissa tälle vuodelle näyttelyiden osalta on ainakin alkuvuodesta noita lähialueen ryhmänäyttelyitä kierrellä Tuikkeen kera, seuraavana vuorossa helmikuussa Tuusniemi ja maaliskuun alusta Eno. Siellä nähdään! :) Loppuun vielä ystäväni Aunen minulle tekemä ihana joululahjakuva, kiitos Aune!

Jep, se on akita. :) (c) Aune Rugojeva

Joulu~

Erinomainen Tuike ja Neela ressukka

Huh, sainpas päiviteltyä blogia! Tarkoitus oli jo tehdä se aiemmin, mutta sitten sattui ikävämpi koettelemus, joka kohdistui Neelaan.

Viime sunnuntaina (11.12.) koirat olivat normaalisti illalla pihalla ja meikäläinen oli tekemässä läksyjä. Pian pihalta kuului hirvittävää rähinää ja tietysti automaattisesti ryntäsin katsomaan sen aiheuttajan. Automaattisesti myös luulin, että meidän koirat ne keskenään siellä kinastelevat, mutta rähinä oli täysin eilaista, kuin joku yrittäisi tappaa toista. Astuttuani ulos näin illan pimeydessä tumman, ehkä jopa brindlen paimenkoiratyyppisen koiran, jolla oli täysi rähinä päällä Neelan kanssa! Karjahdin raivoissani ja lähestyin rähisevää kaksikkoa, mutta irtokoira lopetti rähinän ja pakeni pihamme lähistön ryteikköön. Kaksikon taistelun tulos ei ollut mieluisa: Neelan vasemman silmän alakulmasta lähti melkoinen pala ja kuonon lähettyvillä oli selvä hampaanjälki. Alkusokista toivuttuani Neela saatiin pian eläinlääkärin hoiviin, silmäkulmaan seitsemän tikkiä, antibiootteja ja kipulääkkeitä sekä kauluri päähän. Onneksi irtokoiran isku ei osunut silmään, se olisi ollut jo kaiken huippu. Myöskään Tuikkeelle ei käynyt mitään, neiti pysyi fiksuna likkana rähinästä sivussa ja oli muutenkin touhuamassa omiaan ennen rähinää.

Nyt Neela voi onneksi hyvin ja haava on parantunut hienosti. Kauluri päässä on tullut törmäiltyä useaan otteeseen, mutta muuten se ei menoa haittaa. :) Joulun jälkeen tikit poistetaan ja Neela saa inhottavan tötterön pois päästä. Tuike on ollut ihanan ymmärtäväinen Neelaa kohtaan, eikä esimerkiksi ole yrittänyt härkkiä Neelaa millään tapaa vaan on antanut olla tämän rauhassa. Olen kuitenkin raivoissani irtokoiran omistajaa kohtaan! >:( En tunnistanut koiraa tai edes rotua pimeässä, enkä ole nähnyt tuon tyyppistä koiraa täälläpäin, mutta asia on selvityksessä. Toki koira on voinut päästä vahingossa vapaaksi, mutta asia on silti vakava. Toivon todella, että irtokoiran omistaja löytyy. Harmi, että tämän tapauksen myötä Neelan metsästyskausi päättyi ennenaikaisesti, vaikka intoa koirassa olisi kyllä ollut. Toivottavasti Neelalle ei myöskään jää tapauksesta henkisiä traumoja, joiden parantaminen onkin sitten vaikeampi juttu. Aika näyttää.

Neela ressukka :(
Ja sitten hiukan iloisimpiin asioihin. Tuike tosiaan käväisi messarissa Helsinki Winnerissä ja Voittajassa joulukuun alussa loistavin tuloksin! Neiti sai molempina päivinä erinomaisen ja lauantaina oli valionarttujen kovassa joukossa VAK4 ja lopulta PN4 kera SA:n! :) Sunnuntaina saimme myös hienon arvostelun oikein japanilaiselta tuomarilta, joka piti kovasti Tuikkeesta, mutta oli hänen makuunsa liian pieni. Noh, pitäähän hienossa koirassa joku virhe olla. ;) Hyvä vain, että koko otetaan akitoissa huomioon, todella moni on nimittäin alimittainen tai Tuikkeen tapaan keikkuu siellä aivan sallitun korkeuden alarajoissa. Sunnuntaina oli myös ennätysmäärä akitoja paikalla koskaan Suomessa näyttelyssä, 33! Oli ilo katsella niin paljon akitoja samalla kertaa ja tutustua taas uusiin immeisiin. ROP ja VSP menivät molempina päivinä venäläisille koiruuksille, jotka ovat kyllä voittonsa ansainneet. Ja loppuun arvostelut ja kuvat, kuvat ovat ottaneet Anna Ylhäinen ja Meri Nyman, kiitos paljon!

Helsinki Winner 2011, 3.12.2011, akitoja 19 kpl
"Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä koko ja luusto. Erinomainen pää ja ilme. Hyvät korvat. Hyvä ylä- ja alalinja. Takakulmaukset voisivat olla paremmat. Tasapainoiset etu- ja takaliikkeet. Joustava ja riittävän pitkä sivuaskel. Hyvä karvan, väritys ja urajiro." - Marjatta Pylvänäinen-Suorsa VAL-ERI4, PN4, SA

Voittaja 2011, 4.12.2011, akitoja 33 (!) kpl
"Very strong impression. Very nice head expression. Good balance for skull and muzzle. Very nice hard body. Should be higher sized. Correct tailcarriage. Nice brindle colour. Movement is speedy and powerful." - Ichiro Ishikawa, Japani VAL-ERI

PN4, (c) Meri Nyman
Valioluokkaa, (c) Meri Nyman
Liikettä, (c) Anna Ylhäinen
Poseerausta, (c) Anna Ylhäinen
Tosiaan muuten arki on mennyt Neelan tapausta lukuun ottamatta mukavasti ja joulu lähestyy kovaa vauhtia. Toivottavasti saamme valkean joulun, sillä nykyinen loskakeli ei oikein nostata joulutunnelmaa. Ensi vuoden suunnitelmat ovat aikalailla auki, paitsi näyttelyvuosi startataan perinteisesti Kajaani KV:ssä. Hauskaa joulunodotusta kaikille! :)

Taivas varjele mitä sieltä tulee!

No sieltähän tulee Suomen muotovalio! :) Saimme sen, mitä lähdimmekin kaksipäiväisestä Jyväskylä KV:stä hakemaan eli viimeisen sertin Tuikkeen valioitumista varten ja vähän ekstraakin. Voi tätä ajan kulua, vastahan sitä pentuluokassa ensimmäistä kertaa pyörähdettiin, nyyh.

Lauantaina meikäläistä jännitti aivan hirrrrrveästi, sillä tätä näyttelyä olikin jo odoteltu. Neiti sen sijaan ei turhia jännittänyt vaan meni kehässä oikein mallikkaasti ja tulokseksi tulikin ERI1, SA, PN2, SERT, VA-CACIB --> FIN MVA! JEE! Tunnelma oli kyllä kehän jälkeen katossa. En odottanut sen viimeisen sertin irtoavan silloin, mutta parempi näin. :) Tuike jaksaa aina yllättää.

Noh, eipä Tuike siis avoimessa luokassa pitkään viihtynyt ja sunnuntaina raitapaita avasi uransa valioluokassa. Sekä Tuike että meikäläinen olimme vähän turhankin rentoina, sillä "paineita" valioitumiseen ei enää ollut. Tuiketta piti vähän herätellä ennen kehää, neiti kun olisi halunnut mieluummin nukkua kehän laidalla penkkien alla. ;) Pientä laiskuutta ja liukastumisia lukuun ottamatta esiintyminen meni tuttuun tapaan rutiinilla ja tulokseksi tulikin ERI1, SA, PN2 tai PN3 (arvostelulomakkeessa PN2, mutta asiassa pientä epäselvyyttä vielä), CACIB! Vau! Se onkin Tuikkeen toinen CACIB. Tuike on kyllä hieno neiti, ei voi muuta sanoa. Kotiin viemisiksi ostettiinkin possunkorvia ja jättimäinen pehmolelu palkinnoksi valiolle. Ja arvosteluja:

Jyväskylä KV, 19.11.2011, akitoja 6 kpl
"Lyhytrunkoinen, tiivis narttu. Erinomainen ryhti ja ylälinja. Tarpeeksi vankka luusto. Täyteläinen rintakehä. Hyvät pään mittasuhteet. Hieman kevyet korvat. Silmät voisivat olla vinommat. Voimakkaasti eteen kallistuneet korvat. Eturaajat eivät aivan suorat. Tiiviit pyöreät käpälät. Melko niukat takakulmaukset. Korkealle kiinnittynyt tuuhea häntä. Paksu tuuhea turkki. Väri raidallinen, selkeä urajiro." - Paula Heikkinen-Lehkonen AVO-ERI1, SA, PN2, SERT, VA-CACIB, -->FIN MVA!

Jyväskylä KV, 20.11.2011, akitoja 11 kpl (käännöspalvelun suomennos)
"Erittäin feminiininen narttu. Kaunis pääosa. Hyvänmuotoiset korvat ja hyvä ilme. Oikeanlainen purenta. Hyvä ylälinja ja häntä. Rintakehä sopivan syvä ja hyvä. Liikkuu kiinteästi edestä ja takaa." - Wesley McCrum, Irlanti VAL-ERI1, SA, PN2 tai PN3, CACIB

Tosiaan arvostelulomakkeeseen oli merkitty, että Tuike oli PN2, mutta asiassa on pientä epäselvyyttä. CACIB kuitenkin tuli.

Ja loppuun kuvapläjäys. Meitä oli lauantaina jälleen kuvaamassa ystäväni Meri, kiitos taas paljon! :)

Viikonlopun saalis
Lauantaina kehässä, (c) Meri Nyman
Kaksi pallopäätä, (c) Meri Nyman
Pallopää, (c) Meri Nyman
Neiti poseeraa, (c) Meri Nyman
Kotiin kaverin luo on kiva palata
Muuten arkeemme ei kuulu mitään erikoista. Neela lopettelee juoksujaan ja ensilumikin tänne saapui eilen. Joulutunnelma alkaa pikku hiljaa vallata mieltä ja suunnitelmien suunnittelu ensi vuodelle on saanut alkunsa. Ensi vuonna näyttelyt Tuikkeen osalta vähenevät, mutta eiköhän sitä tule silti muutamaan otteeseen kehässä pyörähdettyä. Toiveena olisi myös päästä näyttelyyn ulkomaille, mikä olisikin meikäläiselle ihan uusi kokemus. Ja eiköhän se Neelakin jossain vaiheessa kehään pääse. Näyttelyvuosi huipentuu messariin parin viikon päästä, jonne akitoja lauantaille on ilmoitettu mahtavat 20 kpl ja sunnuntaille huimat 36 kpl! Tämä lienee ennätysmäärä akitoja koskaan Suomen näyttelyssä. Noh, onhan sunnuntaina japanilainen tuomari. ;) Nähdään taas!

Kuulumisia~

Viime päivityksestä on vierähtänyt hiukan aikaa, mutta mitään mullistavaa ei ole kyllä tapahtunutkaan. Neelalle kaadettiin hirvisonni kolmen tunnin haukkuun, joten nyt pakastin on talven varalle täynnä hirvenluita. :) Hirvihaukut ovat muutenkin olleet sitä parin, kolmen tunnin luokkaa. Neelalle on tullut hiukan enemmän sitkeyttä verrattuna viime syksyyn, mutta haku saisi olla kuulema hiukan laajempaa. Oikein toimiva neiti silti. Neelalla alkavat juoksut varmaankin jossain vaiheessa ensi kuuta, joten neiti pääse vielä jonkin aikaa metsälle viimeiset haukkunsa vetämään tältä vuodelta. Valkoinen olisi tarkoitus leikata ensi vuoden puolella, jottei juoksuista jäisi enää kiinni metsälle meno. Myös Tuikkeelle sama operaatio, kun sen aika koittaa.

23.10. oli viimeinen syyslomapäiväni, jonka päätin omistaa kokonaan koirille. Molemmat koirat pääsivät Joensuuhun mätsäriin muistamaan, kuinka kehässä tulee käyttäytyä. Tuike esiintyi tapansa mukaan oikein mallikkaasti, mutta nyt meikäläisen namit kiinnostivat normaalia enemmän, jolloin seisominen oli hiukan levotonta. Raitapaita sai silti punaisen nauhan ja kehuja rauhallisesta luonteesta. Mutta sepä onkin akita. :) Punaisten kehässä Tuike hukkui muiden upeiden esiintyjien joukkoon, joten sijoitusta ei tällä kertaa tullut. Kokonaistulokseksi Tuikkeelle tuli nuorten PUN ei sij. Nice!

Myös Neela pääsi näyttämään, kuinka kehä vedetään rutiinilla läpi. Täytyy kyllä sanoa, että tuossa hirvikoirassa on kyllä showkoiran vikaa! Neela suorastaan lensi kehässä ja seisoi niin ryhdikkäästi. Neela saikin tällä esiintymisellään punaisen nauhan ja punaisten kehässä tuomari sijoitti Neelan kakkoseksi! Neelan kokonaistulokseksi tuli siis aikuisten PUN2! Jee! Tuomari sanoi, että tässä on todiste siitä, kuinka hirvikoirakin saadaan esiintymään hienosti. :)

Marraskuun 19.-20. päivinä olisikin vuorossa Jyväskylä KV, jonne Tuike menee kokeilemaan onneaan valioitumisen suhteen. Vuosi huipentuukin sitten perinteisesti messariin, jonne Tuike tulee molemmille päiville. Siellä nähdään! Loppuun sekalaisia kuvia:

Pönötyskuva 2-vuotiaasta raitapaidasta
Tuikkeelle maistuu hirvenluu
Neela odottaa vuoroaan kehään autossa
Tuike kehässä
Neela ylpeänä PUN2-sijastaan