Nekku oli ”karjalankarhukoira” eli käytännössä paperiton rotukoira (seropiksi joku voisi sanoa), jota ei syystä tai toisesta koskaan rekisteröity. Nekku oli perheemme ensimmäinen lemmikki, isäni mahtava metsästystoveri ja mitä parhain ystävä. Monet itkut tuli tämän koiran turkkiin itkettyä ja monta kertaa Nekku auttoi jaksamaan kun elämä näytti potkivan päähän. Nekku oli aina mukanamme minne perheemme ikinä menikin ja tuon koiran kärsivällisyys ja lojaalisuus oli aivan jostain toisesta ulottuvuudesta. Nekun kohtaloksi koitui kohtutulehdus, jonka johdosta Nekku siirtyi autuaammille metsästysmaille melkein 10,5 vuoden ikäisenä.
 |
| 9.5.2005-27.12.2013 |
Nassu oli kotona vanhempieni luona asuvista kotikissaveljeksistä se rauhallisempi ja laiskempi tapaus, jolle ruoka kyllä maittoi. Kissamaiseen tapaan Nassu kulki lähinnä omia polkujaan, mutta ihmisten läheisyydestä ei kieltäydytty ja usein Nassu tulikin syliin kehräämään, ja vakio nukkumapaikka oli ihmisten tyynyn vieressä. Nassu katosi joulun jälkeen kahdeksi viikoksi ja lopulta meidän levittämiimme katoamisilmoituksiin vastasi lenkkeilijä, joka suruksemme oli löytänyt Nassun kuolleena, aivan läheltä taloamme vastapäätä. Ulkoisia vammoja ei ollut, joten Nassun kuolintapa jäi mysteeriksi.
 |
| 9.3.2005-10.3.2016 |
Nasse oli veljeensä verrattuna touhukkaampi seikkailija, joka kuitenkin suhtautui vieraisiin varautuneemmin. 11-vuotissyntymäpäivänään Nasse ei pystynyt yhtäkkiä kävelemään ja mourusi kivuissaan. Kiiruhdimme eläinlääkäriin, josta saimme diagnoosiksi virtatientulehduksen. Tulehdus oli kuitenkin mitä ilmeisemmin edennyt jo liian pitkälle, sillä seuraavana päivänä Nasse nukkui rauhallisesti pois elimistön pettäessä lääkityksestä huolimatta.
Koira, josta koiraharrastus sai alkunsa. Neelan kanssa kokeiltiin kaikenlaista koiranäyttelyistä aina koiratanssiin asti. Pääsääntöisesti Neela kuitenkin toimi isäni metsätystoverina hirven- ja karhunmetsästyksessä, mistä Neela varmasti eniten nauttikin. Iän myötä Neelalle kehittyi spondyloosin lisäksi välilevytyrä, minkä vuoksi Neelan oikea takajalka lakkasi kokonaan toimimasta. Armollisinta oli päästää Neela paremmille metsästysmaille.
Elämäni koira, jonka kanssa jaoin saman syntymäpäivän. Tuike keräsi ihastusta niin koiranäyttelykehissä kuin sen ulkopuolella uskomattoman rauhallisella ja varmalla luonteellaan. Maailman lempein koira, joka oli vähän liian kiltti akitaksi. Mutkaton matkatoveri, joka oli valmis kaikkien ihmisten halattavaksi. Tuikkeen kohtaloksi koitui aivokasvain, joka vei kävelykyvyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti