lauantai 2. kesäkuuta 2018

Tuikkeen glaukooma

17.4. Tuike näyttää ensimmäiset merkit sokeudesta yrittäessään etsiä leluaan. Silmissä viitteitä sameudesta. Käytös muuten virkeä ja ruokahalua on.

18.4. Silmät nyt selvästi suuret kooltaan ja punertavat. Tuike hieroo tassuillaan silmiään, muuten käytös virkeä ja ruokahalua on. 

19.4. Tuike viedään eläinlääkäriin ja tuomioksi tulee heti glaukooma molemmissa silmissä. Silmänpaineet olivat 44/45 mmHg. Normaalien silmänpaineiden pitäisi olla 15-25 mmHg. Molemmat silmät lähes jo kokonaan sokeat. Tavoitteena koiran kipujen poisto. Määrätään kahta eri silmätippaa (Xalatan ja Cosopt) ja kipulääkettä (Mobic 7,5 mg). Keskustellaan vaihtoehdoista, sillä lääkitys kuitekin lopulta pettäisi: silmien kemiallinen tuhoaminen (silmät sokeutuvat, mutta koira saa pitää silmät päässään), molempien silmien poisto tai koiran lopettaminen.

8.5. Kontrolli. Silmänpaineet nyt 25/25 mmHg, laskua tapahtunut. Lääkitystä jatketaan. Sovitaan aika silmien kemialliseen tuhoamiseen.

16.5. Silmien kemiallinen tuhoaminen. Heti operaation jälkeen Tuike oli selvästi kipeä, mutta tästä eteenpäin muutosta tapahtui vain positiiviseen suuntaan.

21.5. Silmät selvästi pienentyneet ja Tuike käytökseltään normaali itsensä.

28.5. Operaation jälkeinen kontrolli. Silmien paineet poissa. Lääkitys lopetetaan. 

Nyt kävi näin. Valitettavasti Tuike menetti näkönsä, mutta raitapaita elelee kivuttomasti toivon mukaan vielä useita vuosia. Sokeutuminen oli itselleni suurempi shokki kuin Tuikkeelle, joka luottaa nyt enemmän muihin aisteihinsa ja liikkuu ympäriinsä hämmästyttävän hyvin. Toki Tuikkeen hyvähermoisuudesta on ollut apua sokeuteen sopeutumisessa. Kyllä tämä tästä. :)

maanantai 19. helmikuuta 2018

~Salla Japanissa~ Tokio

Viimeiset seikkailuni Japanissa vietin Tokiossa. Ensimmäisen päivän sain seikkailla ylhäisessä yksinäisyydessäni, lopuille päiville seuraani liittyi pari muuta vaihto-oppilasta ja yksi japanilainen opiskelijatoveri. Koska en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Tokiossa, kiersin/minua kierrätettiin siellä sun täällä vailla mitään varsinaista suunnitelmaa. Kerta kaikkiaan mahtava huipennus vaihto-opiskelulleni!

Hachikô oli saanut kavereita! 


Shibuya


Pakko oli tämäkin testata :D

Muumikahvila!

Lounastreffit muumipapan kanssa


Kohti Meiji Jingua




Esitin toivomuksen

Meiji Jingun sisäpuutarha



Koikarppeja!

:)

Harajuku

Namnam

Bengalinkissakahvila

Kaveri tuli heti syliin ❤

Kahvilan alakerrassa oli myös pöllöjä!



Tokyo Skytree



Akihabara



Asakusa

Sensô-ji


Lisää koikarppeja!

Toinen Hachikô-patsas Tokion yliopiston kampuksella

Kohti Nezu Jinjaa






Huomenna palaan takaisin Suomeen. Toki on aina mukavaa palata kotiin, mutta pala sydämestäni tulee kuitenkin jäämään Japaniin. En voi sanoin kuvata kuinka onnellinen olen siitä, että uskalsin tehdä päätöksen lähteä vaihto-oppilaaksi Japaniin. Kiitos Japani ja kaikki upeat ihmiset joihin pääsin tutustumaan! I will be back!

maanantai 12. helmikuuta 2018

~Salla Japanissa~ Sapporo Snow Festival & Otaru Snow Light Path Festival

Lukukauteni Japanissa on nyt virallisesti ohi. Kokeiden päättymisen kunniaksi suuntasimme jokavuotiselle Sapporo Snow Festivalille, jossa tarjolla oli upeita lumiveistoksia, valoesityksiä ja hyvää festivaaliruokaa.



Tukholman suurkirkko pääsi esille lumiveistoksena, tarkoituksena juhlistaa Ruotsin ja Japanin diplomaattisia suhteita











Suomi mainittu!












Myös Otarussa, läheisessä satamakaupungissa oli meneillään Snow Light Path Festival, jonka kävimme myös tsekkaamassa. On muuten vallan romanttinen kaupunki!





Mukava japanilaisherra antoi kuvaan kynttilän pideltäväksi :D

Otarun kanavaa


Aikani Japanissa alkaa pikku hiljaa loppumaan. Onneksi ystävänpäivänä lähden vielä viimeiselle seikkailulleni Tokioon, en malta odottaa!