Talvi on saapunut vihdoin! Mikään ei voita koirien kanssa lenkkeilyä raikkaassa pakkassäässä, tosin mukavuudenhaluinen lössykkä Tuike tahtoisi jäädä vain sohvalle nukkumaan. Neela sen sijaan rakastaa talvea, onhan se kieltämättä komea näky valkoisen koiran juostessa metsässä onnessaan talvisessa maisemassa. Valitettavasti Neelan juoksut ovat tässä lähipäivinä ilmeisesti alkamassa, jolloin tuo vapaus on hetken aikaa rajoitettua. Sääli, sillä varsinkin isä tykkää hirvimetsällä olemisesta Neelan kanssa, sellaista vain mies ja hänen koiransa meininkiä. Onhan tässä käynyt mielessä Neelan sterilisoiminenkin, mutta kyselyt Neelan mahdollisesta pentueesta ovat laittaneet mietityttämään asiaa. Valkoiselle ruotsinhirvikoiralle karhun kaataminen oli näemmä niin hieno juttu (niin kuin tietysti olikin!), että pentukyselyjä on tullut melkoisesti. Silti tässä asiassa pitää ottaa järki käteen ja miettiä rauhassa, isällänihän tässä on suurin päätösvalta.
Tuikkeen kanssa pyörähdimme myös Jyväskylässä kansainvälisessä koiranäyttelyssä ja kotiin tuomisiksi tuli JUN-ERI, JUK2, PN2, VASERT! Huonolle ei hävitty, sillä junioriluokassa voiton vei Tuikkeen nätti sisko Yukai, joka oli lopulta VSP! :) Tuomarina akitoilla toimi Monique van Brempt Belgiasta ja akitoja oli paikalla peräti kuusi kappaletta. Mukavaa oli taas nähdä akitaimmeisiä ja erityisesti Yukai-siskoa. Lisäksi Tuike tykkäsi kovasti painia näyttelypaikalla komean Haka-pojun kanssa, joka oli hienosti ROP. Kuvia en taaskaan saanut, meikäläisen halpa digikamera kun ei näemmä oikein tykkää sisänäyttelyistä. Ja sitten arvostelua (kaikesta en saanut selvää):
"Very nice bitch in good condition. Nice type, good propotions. Moves OK (?), good movements front. Nice tailset. Front feets (?). Nice temperament, a bit soft topline."
Lisäksi kävimme taas pitkästä aikaa koirapuistossa lauantaina molempien koirien kanssa, jolloin koirat pääsivät riehumaan kera Nana sakemannin ja Jymy collien. Vielä se Tuike ihmeellisesti tulee toimeen vieraiden koirien kanssa, vaikka en olisi ikinä sitä uskonut saadessani akitan. Kaipa se on vain mukava poikkeus. Toki asia voi vielä muuttua, antaa raitapaidan vain rauhassa kasvaa. Varuillani olen kyllä koko ajan koirapuistossa mahdollista rähisemistä varten, sillä Tuike on kuitenkin akita. Toivokaamme, että silti hitunen tuota ihanan sosiaalista luonnetta muita koiria kohtaan tulee aina säilymään, vaikka joutuisimmekin Tuikkeen osalta koirapuistoilut lopettamaan. Noh, aika näyttää. Nauttikaamme siis vielä lössykkämäisen akitan ihmeellisestä avoimuudesta niin koiria kuin ihmisiäkin kohtaan. Joulukuussa olisikin näytelmien osalta vuorossa tämän vuoden loppuhuipennus, Voittaja 2010-näyttely Messukeskuksessa Helsingissä. Tuike tulee myös lauantaina Helsinki Winner 2010-näyttelyyn, pitäähän sekin kokea. Nuo ovatkin Tuikkeen viimeiset esiintymiset junioriluokassa, ensi vuonna onkin vuorossa nuortenluokka ja samalla pääsemme metsästämään CACIBeja. :)
