Tassurallin Taikaa

Let it snow

2012-01-17T11:01:00.000-08:00

Niin se vuosi taas vaihtui ja luvassa ovat taas uudet kujeet koiramaisine touhuineen. Uusi vuosi meni koirilla tavalliseen tapaan kotona köllötellessä, eivät onneksi raketeista välitä pätkän vertaa. Myös Neela on saanut iljettävän kaulurin pois päästään ja silmäkulman haava parantui hyvin. Myöskään mitään henkisiä traumoja valkille ei ole näemmä jäänyt, tuttuun tapaan seurustelee muiden koirien kanssa, hyvä! Neelan on nykyisin hirmuisen gansterin näköinen arpensa kanssa, meidän kovanaama. :') Elämä on välillä kovaa. Tosiaan Neelan kimppuun hyökännyt koira ja sen omistaja on käytännössä tiedossa, mutta omistaja kiistää koiransa olleen vapaana tuolloin. Ja koska meillä ei ole todisteita, että kyseessä oli varmasti hänen koiransa, asia jäi siihen. Onhan se totta, että koira on voinut olla jonkun muun, muttamutta...

Tuike avasi näyttelyvuotensa viime viikonloppuna Kajaani KV:ssä hienosti ERI:llä ja luokkavoitolla. Hyvä pallopää! :) SA:ta ei tällä kertaa irronnut, syynä neidin venkurat etujalat. Saimme myös koeajaa uuden kevythäkin, jonka ostimme alkuvuodesta. Kyllästyimme äitini kanssa nimittäin raahaamaan tuota jumalattoman painavaa metallihäkkiä ja nyt ovat kyllä kantamukset keventyneet huomattavasti. Loisto-ostos!. Kuvia ei näyttelystä edes yritetty ottaa, sillä pallohallin valaistus on surkea, eikä meidän ikivanha digikamera ole muutenkaan sieltä parhaimmasta päästä. Ja arvostelua:

Kajaani KV, 15.1.2012, akitoja 9 kpl (käännöspalvelun käännös)
"Oikein hieno pää, jossa hieno ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvät silmät, kuono ja purenta. Tulisi olla hiukan tiukempi selästä. Kaunis häntä. Hyvä rintakehä. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta kääntää etutassuja ulospäin ja hiukan pehmeä välikämmenellä. Hyvä turkki ja luonne." - Erna-Britt Nordin, Ruotsi VAL-ERI1

Muutenhan tässä ei mitään erikoista ole tapahtunut. Lunta on tullut hirmuisesti ja sekös koiria riemastuttaa. Neela leikkii maastoutumista ja Tuike myllertää eteenpäin kuin karhu. Väliin pienet hepulit niin koirien erinomainen päivä on taattu. Suunnitelmissa tälle vuodelle näyttelyiden osalta on ainakin alkuvuodesta noita lähialueen ryhmänäyttelyitä kierrellä Tuikkeen kera, seuraavana vuorossa helmikuussa Tuusniemi ja maaliskuun alusta Eno. Siellä nähdään! :) Loppuun vielä ystäväni Aunen minulle tekemä ihana joululahjakuva, kiitos Aune!

Jep, se on akita. :) (c) Aune Rugojeva

Joulu~

2011-12-23T14:39:00.000-08:00

Erinomainen Tuike ja Neela ressukka

2011-12-16T07:37:00.000-08:00

Huh, sainpas päiviteltyä blogia! Tarkoitus oli jo tehdä se aiemmin, mutta sitten sattui ikävämpi koettelemus, joka kohdistui Neelaan.

Viime sunnuntaina (11.12.) koirat olivat normaalisti illalla pihalla ja meikäläinen oli tekemässä läksyjä. Pian pihalta kuului hirvittävää rähinää ja tietysti automaattisesti ryntäsin katsomaan sen aiheuttajan. Automaattisesti myös luulin, että meidän koirat ne keskenään siellä kinastelevat, mutta rähinä oli täysin eilaista, kuin joku yrittäisi tappaa toista. Astuttuani ulos näin illan pimeydessä tumman, ehkä jopa brindlen paimenkoiratyyppisen koiran, jolla oli täysi rähinä päällä Neelan kanssa! Karjahdin raivoissani ja lähestyin rähisevää kaksikkoa, mutta irtokoira lopetti rähinän ja pakeni pihamme lähistön ryteikköön. Kaksikon taistelun tulos ei ollut mieluisa: Neelan vasemman silmän alakulmasta lähti melkoinen pala ja kuonon lähettyvillä oli selvä hampaanjälki. Alkusokista toivuttuani Neela saatiin pian eläinlääkärin hoiviin, silmäkulmaan seitsemän tikkiä, antibiootteja ja kipulääkkeitä sekä kauluri päähän. Onneksi irtokoiran isku ei osunut silmään, se olisi ollut jo kaiken huippu. Myöskään Tuikkeelle ei käynyt mitään, neiti pysyi fiksuna likkana rähinästä sivussa ja oli muutenkin touhuamassa omiaan ennen rähinää.

Nyt Neela voi onneksi hyvin ja haava on parantunut hienosti. Kauluri päässä on tullut törmäiltyä useaan otteeseen, mutta muuten se ei menoa haittaa. :) Joulun jälkeen tikit poistetaan ja Neela saa inhottavan tötterön pois päästä. Tuike on ollut ihanan ymmärtäväinen Neelaa kohtaan, eikä esimerkiksi ole yrittänyt härkkiä Neelaa millään tapaa vaan on antanut olla tämän rauhassa. Olen kuitenkin raivoissani irtokoiran omistajaa kohtaan! >:( En tunnistanut koiraa tai edes rotua pimeässä, enkä ole nähnyt tuon tyyppistä koiraa täälläpäin, mutta asia on selvityksessä. Toki koira on voinut päästä vahingossa vapaaksi, mutta asia on silti vakava. Toivon todella, että irtokoiran omistaja löytyy. Harmi, että tämän tapauksen myötä Neelan metsästyskausi päättyi ennenaikaisesti, vaikka intoa koirassa olisi kyllä ollut. Toivottavasti Neelalle ei myöskään jää tapauksesta henkisiä traumoja, joiden parantaminen onkin sitten vaikeampi juttu. Aika näyttää.

Neela ressukka :(
Ja sitten hiukan iloisimpiin asioihin. Tuike tosiaan käväisi messarissa Helsinki Winnerissä ja Voittajassa joulukuun alussa loistavin tuloksin! Neiti sai molempina päivinä erinomaisen ja lauantaina oli valionarttujen kovassa joukossa VAK4 ja lopulta PN4 kera SA:n! :) Sunnuntaina saimme myös hienon arvostelun oikein japanilaiselta tuomarilta, joka piti kovasti Tuikkeesta, mutta oli hänen makuunsa liian pieni. Noh, pitäähän hienossa koirassa joku virhe olla. ;) Hyvä vain, että koko otetaan akitoissa huomioon, todella moni on nimittäin alimittainen tai Tuikkeen tapaan keikkuu siellä aivan sallitun korkeuden alarajoissa. Sunnuntaina oli myös ennätysmäärä akitoja paikalla koskaan Suomessa näyttelyssä, 33! Oli ilo katsella niin paljon akitoja samalla kertaa ja tutustua taas uusiin immeisiin. ROP ja VSP menivät molempina päivinä venäläisille koiruuksille, jotka ovat kyllä voittonsa ansainneet. Ja loppuun arvostelut ja kuvat, kuvat ovat ottaneet Anna Ylhäinen ja Meri Nyman, kiitos paljon!

Helsinki Winner 2011, 3.12.2011, akitoja 19 kpl
"Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä koko ja luusto. Erinomainen pää ja ilme. Hyvät korvat. Hyvä ylä- ja alalinja. Takakulmaukset voisivat olla paremmat. Tasapainoiset etu- ja takaliikkeet. Joustava ja riittävän pitkä sivuaskel. Hyvä karvan, väritys ja urajiro." - Marjatta Pylvänäinen-Suorsa VAL-ERI4, PN4, SA

Voittaja 2011, 4.12.2011, akitoja 33 (!) kpl
"Very strong impression. Very nice head expression. Good balance for skull and muzzle. Very nice hard body. Should be higher sized. Correct tailcarriage. Nice brindle colour. Movement is speedy and powerful." - Ichiro Ishikawa, Japani VAL-ERI

PN4, (c) Meri Nyman
Valioluokkaa, (c) Meri Nyman
Liikettä, (c) Anna Ylhäinen
Poseerausta, (c) Anna Ylhäinen
Tosiaan muuten arki on mennyt Neelan tapausta lukuun ottamatta mukavasti ja joulu lähestyy kovaa vauhtia. Toivottavasti saamme valkean joulun, sillä nykyinen loskakeli ei oikein nostata joulutunnelmaa. Ensi vuoden suunnitelmat ovat aikalailla auki, paitsi näyttelyvuosi startataan perinteisesti Kajaani KV:ssä. Hauskaa joulunodotusta kaikille! :)

Taivas varjele mitä sieltä tulee!

2011-11-21T07:00:00.000-08:00

No sieltähän tulee Suomen muotovalio! :) Saimme sen, mitä lähdimmekin kaksipäiväisestä Jyväskylä KV:stä hakemaan eli viimeisen sertin Tuikkeen valioitumista varten ja vähän ekstraakin. Voi tätä ajan kulua, vastahan sitä pentuluokassa ensimmäistä kertaa pyörähdettiin, nyyh.

Lauantaina meikäläistä jännitti aivan hirrrrrveästi, sillä tätä näyttelyä olikin jo odoteltu. Neiti sen sijaan ei turhia jännittänyt vaan meni kehässä oikein mallikkaasti ja tulokseksi tulikin ERI1, SA, PN2, SERT, VA-CACIB --> FIN MVA! JEE! Tunnelma oli kyllä kehän jälkeen katossa. En odottanut sen viimeisen sertin irtoavan silloin, mutta parempi näin. :) Tuike jaksaa aina yllättää.

Noh, eipä Tuike siis avoimessa luokassa pitkään viihtynyt ja sunnuntaina raitapaita avasi uransa valioluokassa. Sekä Tuike että meikäläinen olimme vähän turhankin rentoina, sillä "paineita" valioitumiseen ei enää ollut. Tuiketta piti vähän herätellä ennen kehää, neiti kun olisi halunnut mieluummin nukkua kehän laidalla penkkien alla. ;) Pientä laiskuutta ja liukastumisia lukuun ottamatta esiintyminen meni tuttuun tapaan rutiinilla ja tulokseksi tulikin ERI1, SA, PN2 tai PN3 (arvostelulomakkeessa PN2, mutta asiassa pientä epäselvyyttä vielä), CACIB! Vau! Se onkin Tuikkeen toinen CACIB. Tuike on kyllä hieno neiti, ei voi muuta sanoa. Kotiin viemisiksi ostettiinkin possunkorvia ja jättimäinen pehmolelu palkinnoksi valiolle. Ja arvosteluja:

Jyväskylä KV, 19.11.2011, akitoja 6 kpl
"Lyhytrunkoinen, tiivis narttu. Erinomainen ryhti ja ylälinja. Tarpeeksi vankka luusto. Täyteläinen rintakehä. Hyvät pään mittasuhteet. Hieman kevyet korvat. Silmät voisivat olla vinommat. Voimakkaasti eteen kallistuneet korvat. Eturaajat eivät aivan suorat. Tiiviit pyöreät käpälät. Melko niukat takakulmaukset. Korkealle kiinnittynyt tuuhea häntä. Paksu tuuhea turkki. Väri raidallinen, selkeä urajiro." - Paula Heikkinen-Lehkonen AVO-ERI1, SA, PN2, SERT, VA-CACIB, -->FIN MVA!

Jyväskylä KV, 20.11.2011, akitoja 11 kpl (käännöspalvelun suomennos)
"Erittäin feminiininen narttu. Kaunis pääosa. Hyvänmuotoiset korvat ja hyvä ilme. Oikeanlainen purenta. Hyvä ylälinja ja häntä. Rintakehä sopivan syvä ja hyvä. Liikkuu kiinteästi edestä ja takaa." - Wesley McCrum, Irlanti VAL-ERI1, SA, PN2 tai PN3, CACIB

Tosiaan arvostelulomakkeeseen oli merkitty, että Tuike oli PN2, mutta asiassa on pientä epäselvyyttä. CACIB kuitenkin tuli.

Ja loppuun kuvapläjäys. Meitä oli lauantaina jälleen kuvaamassa ystäväni Meri, kiitos taas paljon! :)

Viikonlopun saalis
Lauantaina kehässä, (c) Meri Nyman
Kaksi pallopäätä, (c) Meri Nyman
Pallopää, (c) Meri Nyman
Neiti poseeraa, (c) Meri Nyman
Kotiin kaverin luo on kiva palata
Muuten arkeemme ei kuulu mitään erikoista. Neela lopettelee juoksujaan ja ensilumikin tänne saapui eilen. Joulutunnelma alkaa pikku hiljaa vallata mieltä ja suunnitelmien suunnittelu ensi vuodelle on saanut alkunsa. Ensi vuonna näyttelyt Tuikkeen osalta vähenevät, mutta eiköhän sitä tule silti muutamaan otteeseen kehässä pyörähdettyä. Toiveena olisi myös päästä näyttelyyn ulkomaille, mikä olisikin meikäläiselle ihan uusi kokemus. Ja eiköhän se Neelakin jossain vaiheessa kehään pääse. Näyttelyvuosi huipentuu messariin parin viikon päästä, jonne akitoja lauantaille on ilmoitettu mahtavat 20 kpl ja sunnuntaille huimat 36 kpl! Tämä lienee ennätysmäärä akitoja koskaan Suomen näyttelyssä. Noh, onhan sunnuntaina japanilainen tuomari. ;) Nähdään taas!

Kuulumisia~

2011-10-29T09:39:00.000-07:00

Viime päivityksestä on vierähtänyt hiukan aikaa, mutta mitään mullistavaa ei ole kyllä tapahtunutkaan. Neelalle kaadettiin hirvisonni kolmen tunnin haukkuun, joten nyt pakastin on talven varalle täynnä hirvenluita. :) Hirvihaukut ovat muutenkin olleet sitä parin, kolmen tunnin luokkaa. Neelalle on tullut hiukan enemmän sitkeyttä verrattuna viime syksyyn, mutta haku saisi olla kuulema hiukan laajempaa. Oikein toimiva neiti silti. Neelalla alkavat juoksut varmaankin jossain vaiheessa ensi kuuta, joten neiti pääse vielä jonkin aikaa metsälle viimeiset haukkunsa vetämään tältä vuodelta. Valkoinen olisi tarkoitus leikata ensi vuoden puolella, jottei juoksuista jäisi enää kiinni metsälle meno. Myös Tuikkeelle sama operaatio, kun sen aika koittaa.

23.10. oli viimeinen syyslomapäiväni, jonka päätin omistaa kokonaan koirille. Molemmat koirat pääsivät Joensuuhun mätsäriin muistamaan, kuinka kehässä tulee käyttäytyä. Tuike esiintyi tapansa mukaan oikein mallikkaasti, mutta nyt meikäläisen namit kiinnostivat normaalia enemmän, jolloin seisominen oli hiukan levotonta. Raitapaita sai silti punaisen nauhan ja kehuja rauhallisesta luonteesta. Mutta sepä onkin akita. :) Punaisten kehässä Tuike hukkui muiden upeiden esiintyjien joukkoon, joten sijoitusta ei tällä kertaa tullut. Kokonaistulokseksi Tuikkeelle tuli nuorten PUN ei sij. Nice!

Myös Neela pääsi näyttämään, kuinka kehä vedetään rutiinilla läpi. Täytyy kyllä sanoa, että tuossa hirvikoirassa on kyllä showkoiran vikaa! Neela suorastaan lensi kehässä ja seisoi niin ryhdikkäästi. Neela saikin tällä esiintymisellään punaisen nauhan ja punaisten kehässä tuomari sijoitti Neelan kakkoseksi! Neelan kokonaistulokseksi tuli siis aikuisten PUN2! Jee! Tuomari sanoi, että tässä on todiste siitä, kuinka hirvikoirakin saadaan esiintymään hienosti. :)

Marraskuun 19.-20. päivinä olisikin vuorossa Jyväskylä KV, jonne Tuike menee kokeilemaan onneaan valioitumisen suhteen. Vuosi huipentuukin sitten perinteisesti messariin, jonne Tuike tulee molemmille päiville. Siellä nähdään! Loppuun sekalaisia kuvia:

Pönötyskuva 2-vuotiaasta raitapaidasta
Tuikkeelle maistuu hirvenluu
Neela odottaa vuoroaan kehään autossa
Tuike kehässä
Neela ylpeänä PUN2-sijastaan

"Mistä näitä sertejä oikein tulee?" & kuulumisia

2011-09-25T04:54:00.000-07:00

Ilma sen kuin vain viilenee ja hihnan pääkin onnistui saamaan syysflunssan. Syksyn alku on ollut hyvin tapahtumarikas tapaamisineen ja näyttelyineen, mutta nyt on luvassa pientä taukoa. Suurin uutinen on se, että Tuike täytti 22.9. 2 vuotta! :) Myös meikäläinen vanheni taas vuoden samana päivänä. Tuike pääseekin metsästämään viimeistä sertiään marraskuussa Jyväskylä KV:n merkeissä molempina päivinä, jospa viimeinen serti silloin irtoaisi. Mutta eiköhän viimeistään ensi vuoden puolella raitapaidasta muotovalio saada. Tässä välissä ei ole (vielä) mitään suunnitelmia, joten saamme "vetää henkeä" hetken koiramaisista touhuista.

10.9. vierailimme kennel Viribus Unitis-tapaamisessa Jaalassa kestikartano Aurantolassa, jonne meidät oli ystävällisesti kutsuttu. Viikonloppu oli todella hauska, ehkä hieman liiankin. ;) Kiitos vain kutsusta! Mukavaa oli jälleen tutustua uusiin akitoihin ja näiden omistajiin. Mökkikaverina meillä oli Emilia Danny-alaskanmalamuuttinsa kanssa, jonka kanssa Tuike tuli oikein hyvin juttuun.

11.9. suuntasimme Jaalasta aamulla kohti Porvoota, kansallinen näyttely mielessä. Tuike esiintyi tapansa mukaan hyvin ja neidin tulokseksi tulikin PN2 & SERT! :) Sain myös esittää akitauroksen Tamatoran (Tamagumo Go Mogami Igarashi), joka oli ensimmäistä kertaa ikinä näyttelyssä. Tamatora sai hienosti EH:n, niinkuin näyttelyn muutkin pojat.

18.9. olikin vuorossa akitojen erikoisnäyttely Heinolassa, jossa akitoja oli varsin mukava määrä, 15 kpl. Mukava oli jälleen nähdä tuttuja, erityisesti Tuikkeen siskoa Yukaita (Vuorenvarman Kuiskaaja) ja niin ikään Tuikkeen kasvattajaa Nooraa. :) Kehään sitten lähdimme, mutta odotukset eivät olleet korkealla tuomarin tiukkuuden vuoksi. Tuike kuitenkin miellytti tuomaria ja raitapaidan kokonaistulokseksi tuli PN2 & SERT! VAU! Hienointa tästä tuloksesta teki paras narttu-kehän laadukkuus ja tuomarin tiukkuus. Hyvä Tuike! :) Ennen kotiinpaluuta ostimme Tuikkeelle makkaravetolelu, joka on ollut myös Neelalla kovassa käytössä. Kuvagalleriasta löytyy kuvia näyttelystä.

24.9. kävimme mätsärissä Liperissä, jonne otin mukaani vain Tuikkeen, sillä oletin Neelan lähtevän aamulla metsälle (tosiasiassa lähti kuitenkin vasta tänään). Seuranamme meillä oli jälleen ystäväni Hanna japaninpystykorva Shiron ( Snowtime´s Isshou Go) kanssa. Hienosti meni molemilla koiruuksilla: Shiro junioreiden PUN ei sij. ja Tuike avoimen luokan PUN3! Hyvä karvakorvat! Mätsärin jälkeen menimmekin meille, jossa kaikki kolme koira touhusivat keskenään. Shiro innostui naisseurasta välillä liikaakin. ;)

Seuraava näyttely meillä onkin tosiaan "vasta" marraskuussa Jyväskylä KV:n merkeissä ja valioituminen mielessä. Tuike pääseekin silloin ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Näyttelyvuosi huipentuu perinteisesti Helsingissä Helsinki Winner- ja Voittaja-näyttelyn merkeissä. Erityisesti Voittajassa kiinnostaa japanilainen tuomari! Siellä nähdään! Loppuun näyttelyiden arvostelut ja sekalaisia kuvia:

Porvoo KR, 11.9.2011, akitoja 7 kpl
"Good type. Correct head. Harmonic body. Typical tail. Good movement." - Maria Teresa Fassio, Italia NUO ERI1, SA, PN2, SERT

Todella lyhyt ja tyhjentävä arvostelu. Olisin toivonut hiukan enemmän sisältöä.

Akitojen erikoisnäyttely Heinolassa, 18.9.2011, akitoja 15 kpl (joista narttuja 10 kpl)
"Ihannekokoa pienempi. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pään sivuprofiili. Hyvä kallo-osa. Hyväasentoiset, sopivasti eteenpäin kallistuneet, hieman kookkaat korvat. Tummat hieman pyöreät silmät. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Hieman tuhti runko. Hyvin kulmautunut etuosa, niukka polvikulmaus. Oikein kiinnittynyt häntä. Hyvä karvanlaatu. Riittävä sivuaskeleen pituus. Esiintyy hyvin." - Juha Putkonen NUO ERI1, SA, PN2, SERT

Säkä tuolloin mitattuna 58,5 cm.

Ryhmäkuva VU-päiviltä, (c) Emilia Honkanen
(c) Emilia Honkanen
Porvoo KR
Neiti palkintojensa kera
Akitojen erikoisnäyttely
Siskokset Tuike ja Yukai :)
Ja taas serti
Neela tykkää makkaravetolelusta
Kuin myös Tuike
2-vuotias raitapaita kera synttärilahjansa :)

Menestystä ja syystunnelmia

2011-09-04T08:44:00.000-07:00

Syksyn pimenevät illat ovat jo saapuneet ja helteinen kesä on muisto vain tässä viilenevässä ilmastossa. Neela on käynyt koittamassa onneaan niin hirvimetsällä kuin karhujenkin kanssa, mutta valitettavasti maasto on ollut tyhjillään. Jälkiä on kuitenkin ollut, joten Neela pääsee yrittämään uudelleen ylihuomenna. Armas hirvikoiramme myös täytti torstaina 4-vuotta! :) Paljon onnea Neela! Niin se aika vain vierähtää. Synttärilahjaksi Neela sai hirvipehmolelun, herkkuluun ja hurjasti paijjaamista koko perheeltä.

Tuike sen sijaan on tyytynyt hoitamaan varpaanlämmittäjän virkaa silloin, kun ei ole päässyt isän mukana metsään. Tuike pyörähti myös 26.8. Tervakoski KV:ssä näyttelyssä, jossa Tuike yllätti totaalisesti putsaamalla pöydän saamalla ROPin, SERTin ja ihka ensimmäisen CACIBinsa! :) Vau! Ilma oli tuolloin hiukan turhankin helteinen, mutta Tuike selviytyi kehästä kunnialla. Erityisesti Tuikkeen liikkumiseen nurmikolla olen erittäin tyytyväinen, neiti ei haistellut maata ollenkaan ja tämä ei liimautunut aivan kiinni minuun. Hieno tyttö! Nyt onkin sitten tämän vuoden "näyttelytavoitteet" saavutettu, joten hyvin mielin suuntaamme katseemme kohti tulevaa. Näyttelypaikalta ostimme Tuikkeelle palkinnoksi (kuin myös Neelan synttärilahjan) vaaleanpunaisen pupun, joka kulkee neidillä nykyään joka paikkaan. Ja sitten arvostelu ja sekalaisia kuvia:

Tervakoski KV, 27.08.2011, akitoja 4 kpl
"Noin 2-vuotias. Hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Hyvä pää, hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä etuosa. Pyöreä, tilava runko. Polvikulmausta saisi olla enemmän. Hyvä raajaluusto. Hyvä häntä. Suorat edestakaisinliikkeet, sivuliikkeissä sopiva askelpituus. Hyvä turkki." - Tuula Savolainen NUO ERI1, SA, PN1, SERT, ROP, CACIB

Tuike ylpeänä palkintoineen
Tuike kera lelupupunsa
Kehässä
Uninen Tuike
4-vuotias hirvikoira :)
Neela kera herkkuluunsa ja lelunsa
Ensi viikonloppu meneekin kokonaan kennel Viribus Unitis-tapaamisessa, jonne meidät on ystävällisesti kutsuttu viettämään mukavaa yhdessäoloa. Samalla pyörähdämme sunnuntaina Porvoo KR:ssä, joten tekemisenpuutetta ei ainakaan ole.

Läskien lotinaa, laihdutusta, menestystä ja paluu arkeen

2011-08-20T09:45:00.000-07:00

Syksy alkaa pikku hiljaa lähestyä ja palaaminen arkeen on jo tehty. Meikäläiseltä lähti tiistaina toinen lukiovuosi käyntiin, mikä tarkoittaa nyt jatkossa enemmän koulua, vähemmän koiria. Nyyh. Molemmat koirat lähtivät eilen isäni mukaan Ilomantsiin, sillä metsästyskausi on vihdoin ja viimein alkanut! Neelalla on harteillaan kovat odotukset varsinkin karhunmetsästystä kohtaan, jospa taas saataisiin koirille jouluksi karhuntassut järsittäväksi. :) Tuike sen sijaan todennäköisesti tyytyy pitämään seuraa mummolleni ja kyttäilemään naapurustoa. Koirulit palaavat näillä näkymin maanantaina, mutta Neela pääseekin jatkossa useampaan otteeseen mukaan metsästyksen merkeissä.

Loppukesä meni hujahtaen koiranäyttelyissä (joissa melkein jokaisessa naamani kärvähti) ja muutenkin metsässä rymytessä. Elokuun alussa Tuikkeella oli vuorossa Saarijärvi KR ja Kuopio KV, jotka eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan. Tuike nimittäin oli ollut toissapäivänä ennen näyttelyitä hoidossa mummoni luona, joka oli tietty ”lellinyt” Tuiketta herkuilla, kun en ollut näkemässä. Kun sitten näin Tuikkeen, oli järkytys melkoinen. Koirahan oli ihan punkero ja näyttelyyn pitäisi mennä ylihuomenna! Ja eihän ne läskit hetkessä katoa, joten saimme näyttelyistä huomautukset pulleruudesta, mutta kuin ihmeen kaupalla molemmista silti EH:t! Tuomarit olivat kyllä armollisia, ehkä liiankin, mutta hyvä näin. :D Onneksi sentään Neela säästyi punkeruudelta, tämä oli nimittäin isäni mukana kunnonkohotusreissulla.

Noh, seuraavat näyttelyt olivat sitten taas viikon päästä Joensuu KV:n ja KR:n merkeissä, joten alkoi armoton laihdutus. Urakassa meitä auttoi muun muassa ystäväni Hanna japaninpystykorvansa Shiron (Snowtime´s Isshou Go) kanssa, joka riehui Tuikkeen kanssa rannalla läskien saadessa kyytiä. Liikunnan lisäys ja ruuan vähentäminen tuottivat tulosta, sillä Joensuu KV:ssä Tuike oli tuomarin mielestä vain aavistuksen pyöreä, mutta valitettavasti tuomari ei pitänyt Tuikkeen tyypistä. Tästä syystä saimme H:n. Joensuu KR:ssä Tuike sen sijaan yllätti totaalisesti. Tuike putsasi pöydän ollen ROP kera SERTin!! Olihan se aika huima nousu edellispäivästä. :) Samalla Tuike sai ensimmäisen SA:nsa, jee! Hienointa tästä voitosta teki sen, että päivän tuomari on kasvattanut akitoja monta vuotta ja omistaa nykyisinkin akitoja! Tämä on siis epäilemättä yksi Tuikkeen arvokkaimmista ROP-voitoista. Tuomari olikin selvästi asiantuntija ja jutteli ihan henkilökohtaisesti arvostelun ohella esittäjille koiran hyviä ja huonoja puolia sekä oli muutenkin varsin hilpeä herra. :) Jäimme ryhmäkehiin, mutta se jäi odotetusti pyörähtämiseksi. Myös Neela pääsi pitkästä aikaa esiintymään kehässä ja hienosti neiti sen tekikin! Kehät vedettiin rutiinilla läpi, vaikka edellisestä näyttelystä olikin kulunut jo vuosi. Lopulta Neela sai EH:n, sillä tuomari haki mittasuhteiltaan vielä hiukan pidempää narttua. Hieno tyttö! Olen tosi ylpeä molemmista tytöistä, jotka jaksoivat hienosti pitkän näyttelypäivän. Varsinkin Tuike esiintyi todella hienosti ryhmäkehässä porottavan auringon alla.

Kuopiossa sain esittää myös komean Rikin (Fubuki go Takasaki Yamaguchi), joka oli tuolloin ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Riki on erittäin lupaava japanintuontiuros, jonka liike on aivan käsittämättömän upeaa katseltavaa. Ja pojun luonne... Riki ei ollut moksiskaan, vaikka tällainen tuntematon säheltäjä oli hihnan toisessa päässä, vaan tämä kylmän rauhallisesti esiintyi kanssani kehässä, ilman sen kummempia sähläyksiä. Aivan ihana nuori herra. :) Sain kunnian esittää pojun myös Joensuu KV:ssä. Kuopiosta Riki sai ERI:n ilman SA:ta ja Joensuusta EH:n. Joensuu KR:ssä Riki sen sijaan täräytti itselleen ensimmäisen sertin ollessa VSP! :) Paljon onnea vielä kaikille asianosaisille! Varsinkin Joensuussa tuli esitettyä muutenkin paaaaaljon tuttujen koiria, joten juoksemista tuli ihan kiitettävästi. Tässä vielä arvostelut:

HUOM! Tuikkeen ja Neelan Joensuu KV-arvosteluita ei ole tässä nyt näkyvillä, sillä arvostelut jäivät tuolloin isäni haltuun, joka sanoi laittaneensa ne reppuunsa ja reppu on nyt mukana Ilomantsissa. Että näin. Akitoja oli tuolloin 5 kpl, valkoisia ruotsinhirvikoiria saman verran. Tuikkeella tuomarina tuolloin Tanya Ahlman-Stockmari, Neelalla Marja Talvitie.

Tuike: Saarijärvi KR, 6.8.2011, akitoja 1 kpl
"Erittäin hyvä tyyppi. Rungossa oikeat mittasuhteet ja oikean muotoinen rintakehä, mutta esitetään turhan tuhdissa kunnossa. Hyvä pään muoto. Voimakkaasti etunojaiset korvat. Silmät voisivat olla viistommat. Löysää kaulanahkaa. Kaunis kaulan liittymä. Oikea hännän asento. Riittävät takakulmaukset. Oikea karvan laatu. Takaliikkeet ahtaat, etuliikkeet löysät." - Harry Tast NUO EH

Tuike: Kuopio KV, 7.8.2011, akitoja muistaakseni 6 kpl
"Lähes 2-vuotias feminiininen hyväntyyppinen narttu, joka valitettavasti esitetään liian tuhtina. Hyvä pään muoto. Oikea purenta. Liian etunojaiset korvat. Riittävä luusto, takaosa saisi olla hieman voimakkaampi. Paino häiritsee liikkeitä, erityisesti etuosaa." - Elina Haapaniemi NUO EH

Tuike: Joensuu KR, 14.8.2011, akitoja 3 kpl,
"Nice urajiro. She has nice expression. The ears are correct position but I like to see smaller. Good neck and front, propotion of high and lenght is not correct. She is short in lenght. Good topline. Correct angulations in rear. Coat OK. Movement OK." - Fernando Madeira Rodrigues, Portugali NUO ERI1, SA, PN1, ROP & SERT

Kiitos kaikille tutuille mukavasta seurasta näyttelyissä! :) Kiitos varsinkin Lotta The Hovikuvaajalle, joka jaksoi palloilla pitkään lauantaina Joensuussa meitä kuvailemassa. Kiitos myös Hannalle kera kumppaniensa mukavasta seurasta niin Kuopiossa kuin molemmissa näyttelyissä Joensuussa! Shirolla ja Tuikkeellahan oli varsinainen ”shintolaistemppeli” näyttelyteltan sisällä. ;) Onnea myös Shirolle kolmesta ERI:stä ja kahdesta ROP-juniori tittelistä! Mukavaa oli odottaa ryhmäkehien alkua tutun kanssa.

Loppuun vielä sekalaisia kuvia niin näyttelyistä kuin muistakin touhuista:

Saarijärvi KR, (c) Satu-Maria Nuorva
Kuopio KV
Harjoittelimme Kuopiossa rotukehien jälkeen tyhjissä kehissä esiintymistä ystäväni Hannan kanssa (Shiron omistaja), huomatkaa Tuikkeen mielipide asiasta :D
Tuike ja Shiro rannalla

Joensuu KV

Neela lepäilee, (c) Lotta Honkanen
Komeaa Rikiä esittämässä Joensuussa, (c) Lotta Honkanen
"Voi kun tämä näyttelytouhu on niin rankkaa puuhaa."
Joensuuta, (c) Lotta Honkanen
Tuike ylpeänä palkintoineen
Seuraava näyttely Tuikkeella onkin jo ensi viikonloppuna Tervakoski KV:n merkeissä, siellä nähdään!

Koiranäyttelyitä, terveystuloksia ja muuta mukavaa

2011-08-04T09:17:00.000-07:00

Kesä on mennyt mukavasti koiranäyttelyissä, sukuloidessa ja muutenkin ihan vain rentoutuessa. Olen ollut yllättävän ahkerana tekemässä verijälkeä, eritysesti Neelalle, joka odottaa innolla metsästyskauden alkamista. Paahtava kuumus esti moneen kertaan pitkät lenkit koirien kanssa, mutta ainakin tällä hetkellä asia näyttää valoisammalta. Tuike kävi kesän alussa myös terveystarkastuksessa ja tulokset näyttävät tältä:

Lonkat: D/D
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Muuten siis terve neiti, mutta lonkat olivatkin sitten huonommat (eivät silti akita-rodulle mitenkään uusi asia). Eläinlääkäri alunperin sanoi arviossaa, etteivät nämä ihan priimaa ole, mutta tuskin ovat C:tä huonommat. Aina eivät kuitenkaan nallekarkit mene tasan ja loppupeleissä lopullinen lausunto on hyvinkin pienestä kiinni. Lonkissa ei kuitenkaan ole nivelrikkoa, joten mitään karmean kauhistuttavaa tästä ei seuraa. Luokitus tuli löysyydestä ja lonkkamaljan mataluudesta. Koira pidetään vain hyvässä lihaskunnossa ja hoikkana, mikä tietysti kuuluu jokaisen koiranomistajan velvollisuuksiin. Muuten tyytyväisiä ollaan. :)

Näyttelyissä käytiin Tuikkeen kanssa heinäkuussa kaksipäiväisessä Oulun KV:ssä, jossa Tuikeen EH-putki sai jatkoa 2 x EH. Ärsyttävän lähellä oli ERI tälläkin kertaa. Lauantaina sää ei oikein suosinut, eikä kukaan säästynyt kuivana. Tuike jaksoi ihmeellisen hienosti esiintyä sateessa, vaikka muuta alussa pelkäsinkin tuosta meidän mukavuudenhaluisesta lössykästä. Tosin sunnuntaina Tuike taisi kostaa meikäläiselle lauantain sateisen näyttelypäivän, sillä neitiä ei yhtään kiinnostanut esiintyminen. Juokseminen sujui rutiinilla, mutta kun olisi pitänyt seistä, Tuike vain vilkuili ympäriinsä ja pyörähteli vähän väliä paikallaan sekä muutenkin seisoi ihan hassusti. Surkein esiintyminen sitten pentuluokan. Tuomari voivotteli samaa asiaa, sillä muuten hän piti Tuikkeesta. Mutta asialle ei toisaalta voinut sitten jälkikäteen muuta kuin nauraa. :) Ihana Tuike silti on. Tässä sitä taas huomasi, ettei koira ole mikään kone. Oulussa tuli esiteltyä myös muutama tuttavan koira, lähinnä näitä metsästyspystykorvia. Heinäkuun lopussa Tuikkeen EH-putki sen sijaan katkesi vihdoin ja viimein ERI:llä! Jee! Helsinkissä jouduttiinkin seisomaan piiiitkääään, sillä tuomari oli tarkka + kehässä oli harjoitusarvostelija. SA:ta ei tällä kertaa saatu, sillä tuomari halusi Tuikkeen vielä hiukan kehittyvän. Hän oli muuten yksi niistä harvoista tuomareista, joka selvästi näytti nauttivan työstään! Erittäin asiallinen ja mukava herra. Oulussa ja Helsinkissä näimme myös pitkästä aikaa Tuikkeen siskoa, Yukaita. :) Siskokset ovat kuin kaksi marjaa, mitäpä siihen lisäämään. Toivottasti näemme taas! Jälleen oli muutenkin mukavaa tutustua myös uusiin tuttavuuksiin ja kippuroihin. Ja sitten arvosteluja näyttelyistä:

Oulu KV, 16.7.2011, akitoja 4 kpl (sade kasteli arvostelun, kaikesta ei selvää)
"Bitch of very nice size. Very japanese. Lovely head profile. Very asian expression. It's a pity that ? and she needs more stability in front. Lovely tail set and carriage. Correct bite. Needs a ? topline. Very nice coat qualing. Lovely temperament and presentation." - Rony Doedijns, Alankomaat

Oulu KV, 17.7.2011, akitoja 3 kpl
"Keskikokoa pienempi. Hyvä pää. Oikea korvien asento. Hyvä kaula ja selkä. Raajojen asennot hieman epävarmat. Mallikas häntä. Hyvä turkki. Kevyet liikkeet. Luonne oikea." - Jari Fors

Säkä tuolloin mitattuna 59 cm.

Helsinki KV, 24.7.2011, akitoja 3 kpl (käännöspalvelun suomennos)
"Hyvämittasuhteinen narttu, jolla pyöristynyt kuono-osa. Hyvä leuka ja purenta. Hieman leveäasentoiset korvat. Hyvä pigmentti. Riittävä kaula. Luusto on tasapainossa runkoon nähden. Hieman avoimet käpälät. Vahva ylälinja. Hyvät liikkeet edestä, riittävät takana. Hieman tiukkakierteinen häntä. ?. Hyvät liikkeet. Urajiro saisi olla parempi." - Hans Almgren, Ruotsi

Muuten ollaan käyty sukuloimassa, erityisesti mummolassa koirat ovat viihtyneet hyvin. Ensi viikonloppu onkin taas täynnä näyttelyitä, ensin Saarijärvi KR ja sitten Kuopio KV. Samalla käymme vierailemassa toisessa mummolassa. Ja sitten loppuun sekalainen kuvapostaus:

Oulu KV, lauantai

Siskokset Yukai ja Tuike odottamassa kehään pääsyä
Helsinki KV

Hupsista ja kuulumisia vihdoin

2011-06-23T16:59:00.000-07:00

Viime päivityksestä on lipsahtanut niin kauan, että ihan hävettää. Syynä on ollut hektinen alkukesä, tekniset ongelmat ja meikäläisen laiskuus. Ainakin kahteen ensimmäiseksi mainittuun on tullut muutos, joten tulevaisuudessa näin pitkää hiljaiseloa ei synny. Ehkä. Mutta asiaan~

Kesälomani on alkanut jo hyvän aikaa sitten ja siinä ajassa on ehditty jo kokea paahtava helleaalto ja tietysti sitä tasapainoittava ankea sadeviikko. Neela on isän kanssa nostattanut kuntoaan syksyn hirvimetsää varten niin pyöräilen kuin uiden ja täytyy kyllä sanoa, että on koira kyllä hyvässä kunnossa! Neela nauttii selvästi itsensä rasittamisesta ja sporttisempaa koiraa saa kyllä hakea. Tuikkeelle sen sijaan sohvalta nouseminen lenkille on hirmuinen fyysinen ponnistus, jonka johdosta omistaja saa osakseen ärtynyttä tuhinaa. Lössykkä mikä lössykkä.

Tuikkeen kanssa on ehditty käydä Tampereen, Haminan ja Kotkan kansainvälisissä koiranäyttelyissä, mistä kaikista on tullut tulokseksi tasaisen hienoti EH. Tykätty neidistä on kovasti, mutta jokin pieni juttu on aina jäänyt esteeksi ERI:lle. Noh, harrastushan tämä vain ja hienosti on neiti kyllä esiintynyt. Viime viikonlopun Kotkassa sen sijaan kuumuus verotti kovin Tuiketta, jonka johdosta Tuikkeen esiintyminen oli kyllä laiskinta tähän mennessä, ymmärrettävästi tietty. Kotka on kyllä hirmuisen nätti kaupunki! Kävimme kiertelemässä kaupungilla ennen kotiinpaluuta ja vierailimme muun muassa Sapokan upeassa vesipuistossa, josta lopussa onkin muutama kuva. Ja sitten näyttelyiden arvosteluja:

Tampere KV, 05.05.2011, akitoja 4 kpl
"Nice head and expression. Good ear placement. Nice tailset. Out of the left elbow. Turning left too out words. Other than that she moved very good."
- Rodney McDowell, Irlanti

Hamina KV, 21.05.2011, akitoja 2 kpl (käännösopalvelun suomennos)
"Kiva, feminiinen pää. Hyvät mittasuhteet ja muoto. Erinomaiset silmät. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula, ylälinja ja häntä. Hyvä vartalo ikäisekseen, voisi olla enemmän luustoa. Hyvät mittasuhteet. Hyvät tassut. Tarpeeksi kulmautunut edestä, takaa hieman niukasti. Liikkuu hyvin askelin, löysästi edestä. Hyvä turkin laatu. Pieni narttu, aivan kokorajan rajalla, pitäisi olla yhtä kokoa isompi." - Nina Karlsdotter, Ruotsi

Säkä tuolloin mitattuna 59 cm, joten pieni neiti, mutta mahdutaan sallittuun skaalaan. :D

Kotka KV, 19.06.2011, akitoja 1 kpl
"Hyvän tyyppinen juniori (?, oikeasti nuorissa) luokan narttu, jolla on erinomainen kaula ja selkälinja. Erinomainen korvien asento. Erinomaiset silmät. Erinomainen ilme. Hyvin kehittynyt runko. Sopiva luusto, hyvä häntä. Liian etuasentoiset eturaajat. Valitettavasti koira liikkuu hyvin löystäti edestä, liikkeiden takia palkinto." - Gunnel Holm

Tuomari vaati meitä tulemaan uudestaan heti hänen kehäänsä kun Tuikkeen etuliikkeet ovat vakiintuneet, sillä hän sanoi todella pitävänsä Tuikkeen tyypistä ja harmitteli liikkeitä.

Seuraavat näyttelyt ovat heinäkuussa Oulussa ja Helsinkissä tuttuun tapaan kansainvälisissä merkeissä CACIBin toivossa. Nyt näin kesällä on mukava äidin kanssa tehdä pidempiä näyttelyreissuja ja Oulussa käymme samalla myös sukuloimassa. Katseet alkavat pikkuhiljaa myös kääntyä ensivuoden ulkomaiden näyttelyiden puoleen, sillä se olisikin ihan uusi kokemus ja kiinnostusta kyllä löytyisi. Ja loppuun onkin sekalaisia kuvia kameran kätköistä (anteeksi joidenkin kuvien laatu).

Neelalla on asiaa ja Tuiketta väsyttää

Kotkassa Sapokan vesipuistoa

Look a like? :D
Ja tietenkään Hänen Ylhäisyytensä ei missään tapauksessa omin jaloin kävellyt ;)

Hamina KV
Kotka KV

Lahti ja Lappeenranta KV kera kuulumisien

2011-04-25T09:06:00.003-07:00

Aurinko paistaa ja kesä on jo nurkan takana! Enää eivät aikaiset aamulenkit kirpaise, vaan ulos mennään koirien kanssa kirkkain mielin. Kyllä keväässä ja varsinkin kesässä on sitä jotakin. Mutta asiaan. Pääsiäinen meni pääosin koiranäyttelyissä perjantaina Lahdessa ja sunnuntaina Lappeenrannassa. Lahdessa tuomarina toiminut Johan Juslin oli tiukalla päällä, eikä antanut kellekään 5:lle paikalle olleelle akitalle SA:ta, jolloin kukaan ei saanut ROPia. Tuike sai tältä tiukalta herralta EH:n ja kehoituksen vielä kehittyä rauhassa. Myöskään Tuikkeen mielistelevä luonne ei ollut hänen mieleensä, niin hassulta kuin se tuntuukin. Sunnuntaina tuomarina toiminut Hanne Laine Jensen Tanskasta oli hänkin tiukalla päällä, eikä antanut myöskään 7:lle paikalla olleelle akitalle kellekään SA:ta, jolloin ROP jäi taas jakamatta. Häneltä Tuike sai H:n, sillä neiti oli hänenkin mielestään liian kehittymätön ja päässä oli hänen makuunsa liikaa kaulanahkaa. Kerrankin sain Tuikkeelle tehtyä oikein hienon pallopään, niin heti ollaan haukkumassa. :D Noh, makuasioista ei sovi kiistellä. Nyt huomaa, kuinka nuorten luokassa koiralta vaaditaan paljon enemmän kuin junioriluokassa, sillä juniorina Tuike oli aina "ikäisekseen hyvin kehittynyt". Noh, antaa raitapaidan vain rauhassa kasvaa, sillä mitään tavotteita ei tässä vaiheessa ole, paitsi sitten aikanaan viimeisen sertin metsästys Suomen muotovalion arvoa varten. Näyttelyistä ei itselläni ole kuvia, lukuunottamatta tuttuni ottamia seuraavia kuvia Lahdesta ennen kehiä. Kiitos Meri! :)

(c) Meri Nyman
(c) Meri Nyman

Ja tähän väliin arvosteluja:

Lahti KV
"Sopusuhtainen kooltaan. Liian eteenpäin kallistuneet keskikokoiset korvat, joissa pehmeyttä. Puuteellinen eturinta. Löysä etuosa. Oikea rungon malli. Riittävät polvikulmaukset. Kova peitinkarva. Nartulta puuttuu ylpeyttä." - Johan Juslin
NUO EH

Lappeenranta KV
"Acceptable size and length but lacks body. Very narrow in front and rear. There are too much loose skin around the head, which has acceptable balance. Well hooded ears and japanese eyes. Good neck, topline should be stronger. Well carried tail. The front and rear are too steep angulated. The bones matches the rest. Good coat. Enough urajiro for the color. The movements should be more stable." - Hanne Laine Jensen, Tanska
NUO H

Muuten arki on mennyt ihan mukavasti ja koirapuistossakin ollaan käyty pitkästä aikaa. Koirista on lähtenyt jumalaton määrä karvaa talviturkin vaihtuessa, mutta onneksi pahin vaihe on ohi. Myöskin kevään kuravaihe alkaa olla jo takanapäin, eikä Neelan valkoisen turkin likaantumista tarvitse harmitella. Seuraava näyttely Tuikkeella on toukokuun alussa Tampereella kansainvälisen näyttelyn merkeissä, kiitos ystäväni painostuksen ja houkuttelun. Siellä nähdään! :)

Akitapäiviä ja kuulumisia

2011-03-13T07:31:00.000-07:00

Hengissä yhä ollaan, vaikka näin suuri päivitysväli muuta kieliikin. Eipä ole ollut päiviteltävääkään, sillä mitään erikoista ei ole normaalissa arjessa tapahtunut eikä näytelmiäkään ole ollut näin alkuvuodesta. Kevät on kuitenkin tulossa hyvää vauhtia ja lenkit koirien kanssa tuntuvat vaihteeksi mukavan virkistäviltä, 30 asteen pakkasessa lenkkeily ei ollut järin mukavaa.

Sen verran poikkeavaa ohjelmaa on ollut, että vietimme viikonlopun 25.-27.2. Punkalaitumella Akita ry:n talvipäivillä, jossa pidettiin samalla myös vuosikokous. Vuosikokouksen yhteydessä palkittiin viime vuonna näyttelyissä parhaiten menestyneet akitat ja meidän raitapaitamme sai kunnian olla Vuoden pentu 2010!! :) Sen lisäksi Tuike sai kunniamaininnan Vuoden Akita-sarjassa, sillä neidillä oli samat pisteet kuin voittajalla (Hokuoukensha No Hakkaten Go, tuttavallisesti meillekin tuttu Haka), mutta voittajalla eli Hakalla oli RYP-sijoitus, mikä ratkaisi tilanteen tasapelissä. Onnea Hakalle! :) Tuike on kyllä menestyksensä ihan itse ansainnut upealla käyttäytymisellään ja olemuksellaan, enpä olisi tätä päivää uskonut näkeväni saadessani akitan. (: Noh, neiti on kyllä monessa mielessä varsin poikkeuksellinen.

Akitapäivillä oli todella mukava tunnelma ja saimme äitini kanssa tutustua moneen uuteen kippuraan ja näiden omistajiin. Toivottavasti näemme taas pian! :) Mainittava on myös se, että Tuike kiihdytteli itsensä kakkoseksi kiihdytyskisassa! Ajatella, meidän lössykkä! Viime kesäpäivillä Tuike vain löntysteli maaliin, mutta nyt raitapaita taisi tajuta jutun juonen. Sitä kyllä edesauttoi Tuikkeen leikkiminen Nintai-pojun kanssa ennen kisaa, mikä sai Tuikkeen varsin villiintyneeseen tilaan. Nintain lisäksi painikavereita löytyi muun muassa Hoku-akitasta ja kaikkein pienin uusin tuttavuus oli Jyry-pentu.

Näillä näkymin Tuikkeen voi tavata seuraavan kerran huhtikuun lopulla Lappeenrannan ja Lahden kansanvälisessä näyttelyssä, siellä tavataan! Loppuun vielä kuvia talvipäivistä, kaikkien kuvien (c) kuuluvat Emilia Honkaselle.

Hoku ja riehaantunut Tuike, (c) Emilia Honkanen

Tuike poseeraa, (c) Emilia Honkanen

Äiti, minä ja Tuike, (c) Emilia Honkanen

Tuike ja pieni Jyry-pentu, (c) Emilia Honkanen

Tuike ja Nintai painimassa, (c) Emilia Honkanen

Kajaani KV 9.1.2011 ja kuulumisia

2011-01-10T19:45:00.001-08:00

Viime päivityksestä on vierähtänyt taas aikaa, mutta elossa täällä kuitenkin ollaan. Uusi vuosi meni sujahtaen rauhallisesti kotioloissa koirien ja tällä kertaa myös ystävieni Heinin ja Aunen kanssa. Kiitos paljon mukavasta seurasta! :) Uusi vuosi meni koirien osalta ongelmitta, niitä eivät raketit pelottaneet. Tuike ei ollut moksiskaan ja Neelakin vain haukahti muutaman kerran isomman paukun kohdalla, taisi Neelallakin hirvimetsä muistua mieleen moisista pamauksista. Joululomakin tuli ja meni, joka vietettiin pääsääntöisesti metsässä koirien kanssa rymyten ja kotona rentoutuen.

Näyttelyvuosi startattiin 9.1. Kajaanissa hienosti EH:lla ensimmäistä kertaa nuorten luokassa ja samalla testattiin myös uusia näyttelysäätöjä, jotka astuivat voimaan tämän vuoden alussa. SA:n paluu on tosi hieno juttu, mutta kurjaa on se, ettei näyttelymaksua saa takaisin enää eläinlääkärin todistusta vastaan. Eihän sitä ikinä tiedä milloin karvakorva sairastuu tai jostain muusta syystä ei voi osallistua näyttelyyn, jolloin omistajalta voi mennä useampikin näyttelymaksu kankkulan kaivoon. Akitoja Kajaanissa oli huimat 14 kappaletta ja tuomarina toimi tanskalainen Gunnar Nymann, joka pohjoismaiseen tapaan arvosteli melkoisen tiukasti ja arvosteluskaala oli aina H:sta ERI:in. Erittäin mukava herra, joskin Tuikkeen urajiro on mielestäni erittäin hyvä brindlelle akitalle, vaikka hän muuta väitti.

Tuike esiintyi näyttelyssä muuten ihan nätisti, mutta valitettavasti pallohallin maapohjassa oli Tuikkeen mielestä paljon kiinnostavia hajuja, jolloin seisominen ei ollut ihan parhaasta päästä. Liikkuminenkaan ei sujunut niin hyvin kuin ennen, Tuike yksinkertaisesti liimautui liian lähelle meikäläistä. Syyllinen Tuikkeen esiintymiseen olin kyllä minä, sillä jännitin kehässä tavanomaista enemmän, koska emme ehtineet totuttautua näyttelytunnelmaan, sillä saavuimme näyttelypaikalle liian myöhään omasta mielestäni. Noh, virheistä oppii ja kaipa minäkin opin joskus olemaan jännittämättä. Ja sitten arvostelua:

"15 months. Compact but small bitch. OK head and expression. Correct bite. OK ears. Enough neck. Quite good shoulder. OK topline and tailset. Needs more bend of stifle. Would like a little longer legs. Urajiro could be better. Coat quality is fine. Acceptable lenght of step but could be more flexible in the knee and could be more stonger in front." - Gunnar Nymann, Tanska

Seuraavat näyttelyt Tuikkeella onkin vasta huhtikuussa Lappeenrannassa, ennen sitä on kuitenkin vuorossa helmikuun loppulla Akita ry:n talvipäivät Punkalaitumella. Neelakin pääsee kehässä pyörähtämään pitkästä aikaa viimeistään elokuussa Joensuussa. Muuten tässä eletään ihan normaalia elämää, katsellaan mahdollisia mätsäreitä ja suunnitellaan tulevaa. Loppuun on sitten Tuikepainotteinen kuvakollaasi uudesta vuodesta, kiitos Aune! :)

Tuikepainotteinen kuvakollaasi uudesta vuodesta, (c) Aune Rugojeva

Tuike Helsinki Junior Winner 2010 & kuulumisia

2010-12-27T09:52:00.000-08:00

(c) Meri Nyman

Vihdoin sain päiviteltyä blogia! Itselleni iski mukavasti flussa ennen joulua, joten olo on ollut sen mukainen. Mutta ei siitä sen enempää. Perinteisessä Voittaja-näyttelyssä ja nyt ensimmäistä kertaa pidetyssä Helsinki Winner-näyttelyssä tuli pyörähdettyä 11.-12.12. Helsingissä ja Tuike nappasikin lauantaina itselleen HeJW-10-tittelin voittaessaan junioriluokan!! :) Hieno tyttö! Sen lisäksi Tuike oli lauantaina PN2 kera VASERTin, mikä on todella hienoa, sillä junnukoiria ei yleensä sijoiteta näin korkealle, varsinkin ainakin minun mielestäni tasokkaassa PN-kehässä! Tuomarina lauantaina akitoilla toimi Attila Soos Unkarista ja akitoja paikalla oli muistaakseni 12 kappaletta. Lauantain tuomari tiesi akitoista enemmän kuin oletin, koska hän selitti jotain urajirosta kehäsihteerille ja kehui Tuikkeen kulmauksia, jotka ovat akitaksi kuulema todella hyvät. Lisäksi sain lauantaina esittää veteraaniluokassa yhdeksän ja puolivuotiaan Junon (Palokin Like A Dream), joka on kyllä aivan ihastuttava tapaus! Vaikka vauhti ei päätä huimannut kehässä, niin olemus on kyllä niin ihana. Tuomari oli selvästi samaa mieltä ja antoikin Junolle ERI:n, jolloin Junosta tuli sitä myöten ainoana vetskuna ROP-vet! :) Onnittelut Emilialle!

Sunnuntaina Tuike sai "vain" EH:n, mutta hyvin perusteluin ja akitat tuntevalta tuomarilta eli Maija Mäkiseltä, yksi lempituomareistani! Sunnuntaina Tuike olisi vain halunnut leikkiä kehässä, sillä liikkeessä raitapaita yritti tarttua meikäläisen takinhelmaan kiinni ja muutenkin vain sähelsi omiaan. Seisominenkin Tuikkeen mielestä oli niin tylsäääääää, jolloin olemuskin oli sen mukainen. Noh, pisteitä Tuike nappasi mielistelevästä luonteestaan yrittäen nuolla tuomarin sormia, jolloin Tuike sai vielä jälkikäteenkin kehuja mukavasta luonteestaan. :) Tuike saa kuulema vielä kehittyä, jolloin neiti onkin oikein hieno ja feminiininen kokonaisuus. Tuike olikin molempina päivinä ainut brindle akita, mikä tuntui hiukan hassulta. Akitoja sunnuntaina taisi olla 13 kappaletta. Kuvia näyttelystä ei ole (yllätys), mutta tuttavani nappasi muutaman kuvan lauantaina ennen kehiä, joista yksi komeilee tuolla ylhäällä. Kiitos Meri! :) Ja sitten arvosteluja:

Lauantai
"Good size and type. Typical nice head. Typical neck and topline. Very nice angulations. Acceptable urajiro. Very good (head?) in the movement" - Attila Soos, Unkari

Sunnuntai

"Keskikokoa pienempi feminiininen narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Narttumainen pää. Voimakkaasti etunojaiset korvat. Keskiruskeat pyöreähköt silmät. Hyvä purenta. Säkä saa vahvistua. Seisoo edestä hieman ryhdittömästi. Ikäisekseen hyvä runko, sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Hyvä karvapeite. Rungossa epätasainen brindleraidoitus. Hyvä urajiro. Liikkuu kovin löysästi edestä ja hieman jäykästi takaa. Viehättävä käytös." - Maija Mäkinen

Joulukin tuli ja meni, ja koirat saivatkin lahjaksi naurettavan määrän pehmoleluja, herkkuja ja jouluateriaksi nelijalkaiset saivat Neelan haukkuun syksyllä kaadetun karhun jalat (jotka näyttivät jollain kierolla tapaa kyllä ihmisen jaloilta). Kissatkin saivat lahjansa herkkujen ja kissanmintulla täytettyjen leluhiirien muodossa. Myöhäiset hyvän jouluntoivottelut muuten kaikille! Ja sitten se ajankohtaisempi:

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2011! :)

Neela ja Tuike joulutunnelmissa

Ihmisen jalka!? Ehei, ihan karhun jalka se vain on.

Seuraava näyttely Tuikkeella on 9. päivä Kajaanissa, muita näyttelyitä/menoja en ole vielä suunnitellut. Paitsi Akita ry:n talvipäivät sitten joskus helmikuun lopussa. Ja kaipa se Neelakin pääsee pyörähtämään kehässä pitkästä aikaa.

Jyväskylä KV 14.11. ja kuulumisia

2010-11-22T13:25:00.000-08:00

Talvi on saapunut vihdoin! Mikään ei voita koirien kanssa lenkkeilyä raikkaassa pakkassäässä, tosin mukavuudenhaluinen lössykkä Tuike tahtoisi jäädä vain sohvalle nukkumaan. Neela sen sijaan rakastaa talvea, onhan se kieltämättä komea näky valkoisen koiran juostessa metsässä onnessaan talvisessa maisemassa. Valitettavasti Neelan juoksut ovat tässä lähipäivinä ilmeisesti alkamassa, jolloin tuo vapaus on hetken aikaa rajoitettua. Sääli, sillä varsinkin isä tykkää hirvimetsällä olemisesta Neelan kanssa, sellaista vain mies ja hänen koiransa meininkiä. Onhan tässä käynyt mielessä Neelan sterilisoiminenkin, mutta kyselyt Neelan mahdollisesta pentueesta ovat laittaneet mietityttämään asiaa. Valkoiselle ruotsinhirvikoiralle karhun kaataminen oli näemmä niin hieno juttu (niin kuin tietysti olikin!), että pentukyselyjä on tullut melkoisesti. Silti tässä asiassa pitää ottaa järki käteen ja miettiä rauhassa, isällänihän tässä on suurin päätösvalta.

Tuikkeen kanssa pyörähdimme myös Jyväskylässä kansainvälisessä koiranäyttelyssä ja kotiin tuomisiksi tuli JUN-ERI, JUK2, PN2, VASERT! Huonolle ei hävitty, sillä junioriluokassa voiton vei Tuikkeen nätti sisko Yukai, joka oli lopulta VSP! :) Tuomarina akitoilla toimi Monique van Brempt Belgiasta ja akitoja oli paikalla peräti kuusi kappaletta. Mukavaa oli taas nähdä akitaimmeisiä ja erityisesti Yukai-siskoa. Lisäksi Tuike tykkäsi kovasti painia näyttelypaikalla komean Haka-pojun kanssa, joka oli hienosti ROP. Kuvia en taaskaan saanut, meikäläisen halpa digikamera kun ei näemmä oikein tykkää sisänäyttelyistä. Ja sitten arvostelua (kaikesta en saanut selvää):

"Very nice bitch in good condition. Nice type, good propotions. Moves OK (?), good movements front. Nice tailset. Front feets (?). Nice temperament, a bit soft topline."

Lisäksi kävimme taas pitkästä aikaa koirapuistossa lauantaina molempien koirien kanssa, jolloin koirat pääsivät riehumaan kera Nana sakemannin ja Jymy collien. Vielä se Tuike ihmeellisesti tulee toimeen vieraiden koirien kanssa, vaikka en olisi ikinä sitä uskonut saadessani akitan. Kaipa se on vain mukava poikkeus. Toki asia voi vielä muuttua, antaa raitapaidan vain rauhassa kasvaa. Varuillani olen kyllä koko ajan koirapuistossa mahdollista rähisemistä varten, sillä Tuike on kuitenkin akita. Toivokaamme, että silti hitunen tuota ihanan sosiaalista luonnetta muita koiria kohtaan tulee aina säilymään, vaikka joutuisimmekin Tuikkeen osalta koirapuistoilut lopettamaan. Noh, aika näyttää. Nauttikaamme siis vielä lössykkämäisen akitan ihmeellisestä avoimuudesta niin koiria kuin ihmisiäkin kohtaan. Joulukuussa olisikin näytelmien osalta vuorossa tämän vuoden loppuhuipennus, Voittaja 2010-näyttely Messukeskuksessa Helsingissä. Tuike tulee myös lauantaina Helsinki Winner 2010-näyttelyyn, pitäähän sekin kokea. Nuo ovatkin Tuikkeen viimeiset esiintymiset junioriluokassa, ensi vuonna onkin vuorossa nuortenluokka ja samalla pääsemme metsästämään CACIBeja. :)

Lahti KV 31.10. ja upea raitapaita

2010-11-01T10:16:00.000-07:00

Viime sunnuntai meni Lahdessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä, mitä olikin jo odotettu pitkään. Se nimittäin oli Tuikkeen ensimmäinen sisänäyttely, joten minua hieman aluksi jännitti, miten Tuike esiintyisi matoilla ja ylipäätänsä kaikuvassa hallissa. Noh, tulokset puhuvat puolestaan, sillä Tuike oli JUN-ERI, JUK1, PN1, ROP & SERT! :) Tuike on kyllä hieno tyttö, ei voi muuta sanoa. Akitoja kehässä oli Tuikkeen lisäksi kaksi muuta, valioluokassa leppoisa Hilma (Viribus Unitis Eikyuusei) ja avoimessa luokassa erittäin feminiininen Sora (Viribus Unitis Masami). Tuomarina akitoilla toimi Paula Rekiranta, joka oli erittäin mukava ja perusteli sijoituksensa. Kuvia valitettavasti tästä reissusta ei saatu, sillä kamera ei jostain syystä suostunut yhteistyöhön. Tällainen kuvaton blogimerkintä siis tällä kertaa. Ja loppuun arvostelua:

"Erittäin hyväntyyppinen nuori narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pään malli. Oikea ilme. Hieman haja-asentoiset ja aavistuksen veltot korvat. Vahva kaula. Ikäisekseen erinomainen rintakehä ja runko. Hyvä raajaluusto, käpälät ja kulmaukset. Hyvä karva, rodunomainen liikunta"

Joulua odotellessa. (:

Talvea odotellessa

2010-10-21T12:03:00.000-07:00

Lunta tänne oli satanut reippaasti viime viikolla, mutta se suli kaikkien harmiksi pois. Kaipa se kunnon talvi jossain vaiheessa tulisi. Koirat nauttivat hetken aikaa lumisesta säästä, etenkin Neela, jonka nenätyöskentely sai lumessa uusia ulottuvuuksia. Hirvimetsällä Neelalla on mennytkin kuulema hyvin, haukkui kuulema kolmisen tuntia emää ja vasaa yhtenä kertana. Neela nyt ei mikään himohaukkuja ole, mutta mukavan tasainen työskentelijä silti. Sitkeyttä saisi neidillä olla enemmän, niinkuin osalla muillakin valkeilla. Silti monena iltana kotiin on tullut väsynyt, mutta selvästi onnellinen koira kera isännän. :) Harmi vain, että Neelan juoksut alkavat tässä lähiaikoina kesken metsästyskauden, joka tietää taukoa hirvimetsästä. Tuike sen sijaan on viettänyt varpaidenlämmittäjän virkaa kotioloissa. Raitapaita on kyllä hirmuinen lössykkä ja mukavuudenhaluinen yksilö, lenkki ulkona kylmässä tai räntäsateessa ei tule hänen mielestään kysymykseenkään! Muuten sen luonne on kyllä täyttä kultaa, se ei edes ärise yhtään muille koirille, vaikka ajan kuluessa sekin asia ehkä muuttuu. Kavereiden kesken Tuike onkin "akita, joka ei koskaan tajunnut olevansa akita." (:

Tuike kävi myös 16.10 Lohjalla tuomareille tarkoitetussa koearvostelussa, jossa Tuike oli mallikoirana. Koearvostelu on siis tuomareiksi haluaville järjestetty koe, jonka läpäistyään he saavat rodun arvosteluoikeudet. Koska tapahtuma on luottamuksellinen, en saa valitettavasti kertoa siitä sen enempää. Erittäin mielenkiintoinen kokemus se kuitenkin oli, jota suosittelen kyllä kaikille rodusta kiinnostuneille! Varsin pitkä matkahan se oli täältä saakka lähteä sinne ajamaan, mutta ei ollut ensimmäinen kerta. :D Lisäksi äitiäni ja minua kiinnosti kovasti kyseinen tapahtuma sekä hoidimme taas vaihteeksi siinä sivussa sukulaissuhteita. Tulevia näyttelyitä Tuikkeella on Lahti KV tässä kuussa, ensi kuussa Jyväskylä KV ja sitten joulukuussa Voittaja 2010 ja Helsinki Winner 2010-näyttelyt. Eiköhän siinä riitä tekemistä vuoden loppuun ja suunnitelmia ensi vuodeksi tehdään parhaillaan. :)

Ja loppuun sitten syksyisiä kuvia ennen varsinaisen talven tuloa:

P.S. Olisiko kellään sattumoisin nurkissa pyörimässä ylimääräistä aitoa japanilaista silkkistä kullanväristä tupsuhihnaa (epätoivoista, mutta yritän silti)? Sellaiseen olisin kyllä valmis kesätyörahani sijoittamaan, on se sen verran upean näköinen ja käyttöäkin olisi varmasti myös tulevaisuudessa. Jos vain joku olisi Japaniin päin menossa, niin voisi pyytää korvausta vastaan tuomaan tupsuhihnan. Niin, toiveajattelua.

Tuike 1v!

2010-09-22T10:10:00.000-07:00

Tuike 1v.

Tuike 8 viikkoa
EDIT// Nyt on sitten päivitelty Tuike 1v. kuva tähän. On se tainnut hiukkasen kasvaa? :)

Synttärit sen kuin jatkuvat, sillä raitapaita täytti tänään yhden vuoden! :) Paljon onnea Tuikkuliini ja sisarukset! Myös omistaja täytti tänään vuosia, mutta Tuike se kyllä taisi olla kaiken huomion keskipisteenä. :D Uusia kuvia en saanut purettua kamerasta ennen kuin isäni nappasi sen mukaansa, joten sen sijaan saatte ihastella yllä olevaa pentukuvaa Tuikkeesta. Kyllä se aika rientää niin nopeasti...

Neela 3v!

2010-09-02T06:52:00.000-07:00

Armas hirvikoiramme täytti eilen 3 vuotta! :) Paljon onnea Neeluska!

Kesäpäiviä ja metsästystä

2010-08-29T06:37:00.000-07:00

Akita Ry:n kesäpäivät 21.-22.8 ovat nyt takanapäin ja ihan hyvä fiilis tapahtumasta jäi. Kuvia ei ole nimeksikään, sillä tällä kertaa päätin videoida tapahtumaa. Oli kiva nähdä muita akitaimmeisiä ja tutustua muihin näin tuoreena akitan omistajana. Välillä tosin ei tiennyt minne pitäisi mennä, sillä informaatiota ei juuri herunut. Myöskin välillä tuntui ihmisten olevan "inside-porukkaa", johon oli vaikea päästä mukaan. Muuten ohjelma oli hyvää, vaikkakin porukka tuntui olevan melko erillään toisistaan.

Lauantaina meidän Tuike osallistui Kesäpäivien pieneen mätsäriin, jossa Tuike oli BIS! :) Säännöt olivat hiukan erilaiset kuin normaali mätsärissä, sillä punaisten ja sinisten kehässä ei sijoitettu koiria vaan jatkoon pääseville koirille annettiin ns. palkitsevia ruusukkeita, joihin oli kirjoitettu jotain koiraa kuvaavaa. Esimerkiksi Tuike sai ruusukkeen, jossa luki "huippumalli", joka kyllä kuvaa erittäin hyvin meidän raitapaitaa. :) Sitten kaikki palkitsevan ruusukkeen saaneet koirat niin sinisten kuin punaisten kehistä iskettiin yhteen ja valittiin BIS, joka siis oli Tuike. Lauantaina oli myös luento koirien käyttäytymisestä, joka kyllä viivästyi aikalailla sekaannusten takia. Luento oli muuten ihan mielenkiintoinen, vaikkakin luennossa kerrottuja juttuja onkin tullut luettua miljoona kertaa eri kirjoista jo ennen Neelankin tuloa meille. Lisäksi luennoitsija ei tiennyt yhtään mitään akitasta (tunnusti sen luennon alussa), joka hieman laski kyllä odotuksia.

Tunnelmia ennen luentoa
Tuike mätsärissä
Sunnuntaina olisi ohjelmassa ollut möllitokoa, mutta meikäläisellä oli valitettavasti hyvät unenlahjat. :') Eli nukuin sen yli. Osallistuimme kuitenkin kiihdytyskisaan, mikä meni Tuikkeen osalta hyvin. Tuike ei vain tajunnut, että pitäisi juosta niin kovaa kuin vain pystyisi, sillä Tuike vain rauhallisesti ravasi ja loppua kohden sitten hitaasti laukkasi meikäläisen luo. Mitäpä sitä kiirehtiä. :) Tuike tuli peräti suoraan meikäläisen luo, vaikkakin aluksi vähän jänskätti. Ennen lähtöä kotiin mukaan tarttui todella upea akita-taulu, akita ry:n t-paita ja hieno painokuva brindlestä akitasta, jonka painatan tilaisuuden tullen jossain näyttelyssä.

Lisäksi Kesäpäivillä lauantaina saimme kuulla ilouutisen Neelasta. Neelan haukkuun oli tuolloin kaadettu karhu Ilomantsissa! Vaikka Neela onkin käynyt metsässä puolivuotiaasta lähtien ja haukkunutkin hirveä ihan mukavia aikoja, oli tämä sen kaikkien aikojen ensimmäinen kaato, kiitos ahneiden hirvimiesten ja vastoinkäymisten. Alla on hätäinen kännykällä otettu kuva karhusta, lisää tulee joskus, kun isän tuttu niitä joskus lähettää. Lisäksi viime lauantaina Neela oli haukkunut hirveä 3 ja puolituntia, joten ihan toimiva metsästyskoira taitaa tämä meidän Neela olla. (: Saisi vain isän innostumaan viemään Neelaa haukkukokeisiin, muttamutta... Ja lopussa on pieni kertomus karhun kaadosta.

Kännykällä otettu kuva karhusta kera isän ja Neelan
Karhu oli noin 8-10-vuotias uros, painoa noin 200 kg. Pituutta karhulla oli 240 cm ja etutassun leveys oli 13,5 cm. Karhu ammuttiin Ilomantsissa, Koitereen pohjoispäässä, itäpuoli (Laamaankangas, Haapajoki). Neela meni suoraan karhun jäljille noin klo 5.00 lauantaina. Karhu otti haukun ja väistyi, koira perässä. Karhu pysähtyi ja karhu ammuttiin noin 80 metrin päästä puolen tunnin haukkuun.

Akitojen erikoisnäyttely Heinolassa, 15.8

2010-08-17T11:15:00.000-07:00

Viime sunnuntai meni taas vaihteeksi kivasti koiranäyttelyssä, tällä kertaa akitojen erikoisnäyttelyn merkeissä. Akitoja oli mukavat 12 kappaletta, mutta ei kuitenkaan mikään huima määrä. Pitäisi saada oikein rotuspesialisti akitoille, mielellään japanilainen, niin eiköhän määrä lähtisi huimaan nousuun. Tuomarina tänä vuonna akitoilla oli Saija Juutilainen, joka muuten oli äärettömän mukava tuomari! Jutusteli ainakin meille kehässä ihan tuttavallisesti ja sai meikäläisenkin jännityksen katoamaan. Ehkä rentouduin kehässä jopa hieman liikaakin, en nimittäin loppua kohden jaksanut keskittyä Tuikkeen esittämiseen. :D Noh, tämä neiti tuntuu kyllä osaavan esiintyä ihan yksikseenkin. Kehässä olikin peräti kaksi harjoitusarvostelijaa ja kaikki koirat joutuivatin pitkään ja tarkkaan syyniin. Pitkään jouduttiin seisomaan ja juoksemaankin paljon, mutta Tuike selviytyi siitä mahtavasti. Tuomari oli erittäin asiallinen ja tunsi rodun hyvin.

Sisarukset Yukai ja Tuike kehässä

Tuomari ihastelee Tuiketta

Tuikkeella oli kaverinaan kehässä junioriluokassa kaunis sisko Yukai, jonka kanssa Tuike tuli tosi hyvin juttuun! Siinä maassa ne siskokset makailivat vierekkäin kuin kaksi marjaa ja olivat ihan relax. :) Niitä ei näyttelytouho hätkäyttänyt. Harmi etten saanut siskoksista kivaa yhteiskuvaa, äiti kun seikkaili kameran jossain muidenkin kehien laidalla. Kehään sitten mentiin ja molemmat siskokset saivat punaiset nauhat, molemmat kuulema tarvitsevat vielä aikaa, mikä on aivan totta. Tuike voitti junioriluokan eli kokonaistulokseksi tuli JUN EH1! Arvostelut olivat molemmilla siskoksilla aivan mahtavat ja erityisesti molempien luonteita kehuttiin! :) Ja arvostelua:

"11 kk. Miellyttävä, hyvärunkoinen juniori, jolla sopivasti luustoa. Hyvin kaunis nartun pää ja ilme. Hyvä purenta. Voimakkaasti kallistuneet korvat. Riittävät kulmaukset. Vahvat käpälät. Erinomainen hännän pituus. Kaunis syvä brindle väri. Riittävä urajiro. Hieno luonne. Liikkuu vielä pentumaisesti ja takakorkeasti. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen."

Eli vielä raitapaita saa rauhassa kasvaa. :) Muuten arvostelu oli todella hyvä. Tuomari todellakin kehui useaan otteeseen Tuikkeen luottavaisuutta ja avoimuutta, mistä olen erityisen ylpeä. Lisää kuvia näyttelystä löytyypi koirien kuvagalleriasta. Mitään suurempia kuulumisia ei oikeastaan ole, muuta kuin allekirjoittanut on aloittanut nyt lukion. Päivät ovat pitkiä ja koirat ovat joutunut olemaan pitempään yksin kotona kuin ennen, mutta onneksi koiria se ei ole hätkäyttänyt ollenkaan (paitsi aikaistuneet aamulenkit tuntuvat olevan Tuikkeelle yhtä tuskaa). Mutta onneksi on myös lyhyempiä päiviä. Ja pian Neela pääsee metsästyskauden nyt käynnistyessä hirvimetsälle, tänään isä aloitti sen sorsametsän merkeissä. Pian myös Neela pääsee tositoimiin ja toivottavasti saan isää myös painostettua viemään Neelaa haukkukokeisiin. Seuraavia näytelmiä en ole vielä suunnitellut, sillä Tuike on pärjännyt näyttelyissä paremmin kuin odotin aluksi. Lokakuusssa Lahti KV kiinnostaisi, sillä en ole ikinä käynyt siellä. Myös marraskuussa Jyväskylä KV olisi myös harkinnassa, sillä olisi mukava nähdä taas Sora siskoa ja akitaimmeisiä ylipäätänsä. Perinteistä Voittaja-näyttelyä joulukuussa Helsingissä menen ainakin katsomaan, saa nähdä pyörähtäisikö Tuikekkin kehässä. Mutta ennen näitä mahdollisia tapahtumia on vuorossa Akita ry:n Kesäpäivät Kuopiossa huomenna, siellä sitten nähdään! :)

Paahteinen Sawo Show KV 6.-8.8

2010-08-09T14:24:00.000-07:00

Kolmipäiväinen näyttelyviikonloppu Kuopiossa on nyt takanapäin ja tulokset olivat mahtavat! Erittäin kuuma sää verotti niin koirien kuin omistajien voimia, mutta muuten tunnelma oli mitä mainioin kehien laidalla. Tuttujakin nähtiin paljon, erityisesti mukavaa oli nähdä perjantaina Tuikkeen nätti sisko Sora. :) Perjantaina Tuike oli Soran kanssa kehässä, mutta muina päivinä Tuike oli ainoa akita. Ja Tuikkeen tuloksiin:

Perjantaina JUN H (tuomarina Denis Kuzelj, Bulgaria)
Lauantaina JUN ERI1 PN1 SERT ROP! (tuomarina Myrna Shiboleth, Israel)
Sunnuntaina JUN ERI1 PN1 SERT ROP! (tuomarina Manuel Loureiro Borges, Portugali)

Ei pöllömpi viikonloppu! :) Perjantain tuomari ei tykännyt Tuikkeesta, sillä on kuulema liian pitkä turkki ja vääränlainen ilme akitalle. Varsin outoa oli se, että tuomari ei koskenutkaan Tuikkeeseen, ei katsonut hampaita tai edes kysynyt koiran ikää! Muuten kyllä tuomari oli mukavan tarkka ja asiallinen herra. Lauantaina tuomari taas kehui perjantaina haukuttuja piirteitä ja hän sanoikin arvostelun loputtua meille: "She is a very nice dog, she just have to develope." (: Niin, vielähän Tuike on ihan baby. Sunnuntaina tuomari tykkäsi myös Tuikkeesta ja kehui etenkin Tuikkeen liikettä. Olen niin ylpeä Tuikkeesta, joka jaksoi kaikkina päivinä esiintyä todella hyvin kuumuudesta huolimatta! Ryhmäkehiin jäimme, mutta pyörähtämiseksi se jäi. Nyt onkin sitten sertejä ihan tarpeeksi kasassa, nyt raitapaidan täytyy vain kasvaa. Kyllä siitä muotovalio saadaa. :) Ja sitten arvostelut:

Perjantai (kaikesta en saanut ihan selvää):
"Correct size & type, but with not correct expression. Too rounded eyes. Topline not level specially not in movement (?). Frontlegs are not correct, not (?) in movement. Coat too long & not in optimal condition today."

Perjantai, sisko Sora ja vuoroa odottava Tuike

Lauantai
"Young bitch with correct type. Very feminine head. Correct eye shape. Good expression. Could be stronger in muscle. Good neck. Well developed chest in her age. Good angulations. Correct coat and colour. Movements typical for the breed."

Lauantai

Sunnuntai
"Nice head, expression. Good pigmentation. Good ears. Eyes could be a little bit smaller. Good neck, topline. Ribcage is well developed for the age. Nice coat. Enough bone. Good proportion of body. She could be better angulated behind. Nice mover."

Sunnuntai
Sunnuntain ryhmäkehän esiarvostelussa
Lisää kuvia näyttelyviikonlopusta löytyypi TÄÄLTÄ. Ensi sunnuntaina onkin sitten vuorossa akitojen erikoisnäyttely Heinolassa, saa nähdä miten käy. Mitään huipputuloksia en odota, sillä meitä on peloteltu tuomarin tiukkuudesta ihan tarpeeksi. :D

Mätsärimenestystä

2010-08-04T14:10:00.000-07:00

Mätsärissä pyörähdimme jälleen ja hyvällä menestyksellä. Asiat eivät kuitenkaan menneet aluksi suunnitelmien mukaan, sillä oletin pääseväni esittämään Neelaa pitkästä aikaa mätsärissä. Noh, isäpä tietty oli mennyt Ilomantsiin mummolaan ja napannut armaan hirvikoiramme TAAS mukaansa. >8( Kun Tuiketta ei vielä ollut, tätä tapahtui useasti ja monet minun mätsäri/koirapuistosuunnitelmat menivät uusiksi. Onneksi minulla on nyt minun täysin oma akitani, jota kukaan ei nappaa kysymättäni. ;)

Mutta asiaan. Koiria oli tullut mätsäriin enemmän kuin oltiin luultu, joten kehiä sai odottaa melkoisen pitkään. Sää oli melko kuuma ja painostava, sillä ukkosta oli ilmassa. Loppujen lopuksi kerkesimme pois ukkosen alta. Kehässä Tuike sai parikseen kivan vehnäterrierin ja me saimme punaisen nauhan. Tuike kuulema liikkui paremmin, jee! Seisoa neiti jaksoi hyvin, lukuunottamatta kehän poikki pyörinyttä karvapalloa, joka hiukan horjutti Tuikkeen keskittymistä. Sitten jäimme odottelemaan punaisten kehää, jossa koiria oli melkoisesti. Tuomari näytti suosivan sijoituksissaan pieniä koiria, lukuunottamatta meidän Tuiketta, joka oli PUN4! Palkinnoksi saimme ruusukkeen lisäksi pienen pyyhkeen ja pienen hirvipehmolelun. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti Sawo Showta. :)

Tuike katselee lähestyvää karvapalloa tuomarin kopeloidessa
Punaisten neljä parasta, tuo piilossa oleva koira taisi olla pomeranian/kleinspitz

Match show 31.7

2010-08-01T09:46:00.000-07:00

Odotellaan kehää
Onnistuin saamaan kyydin lauantaiksi, joten suuntasimme molempien koirien kanssa kohti Joensuuta mätsäri mielessä. Pitkästä aikaa taas mätsäilemään, kovien helteiden aikaan ei niihin huvittanut mennä. Alun perin molempien koirien piti päästä esiintymään, mutta koska kehät olisivat menneet päällekkäin päätimme, että vain Tuike menisi kehään enemmän kokemusta hakemaan. Asian olisi kyllä kuulema voinut järjestää niin, etteivät koirat olisi yhtä aikaa kehässä, mutta äiti päätti mennä Neelan kanssa koirapuistoon mätsärin ajaksi, mitä Neela ei kyllä pistänyt pahakseen. :) Niinpä Tuike ja minä jäimme odottelemaan kehän alkua, erään ihanan tuttavan lupautuessa kuvaamaan meitä.

Tuike oli isoissa nuorissa ja parikseen Tuike sai hienosti käyttäytyvän suomenpystykorvan. Tuike jaksoi seistä ja juosta tosi nätisti, tuomari kehuikin Tuikkeen hienoa vapaata liikettä. Hyvä tyttö! :) Pari oli todella tasainen eikä tuomari osannut päättää kumpi saisi punaisen nauhan. Loppujen lopuksi me saimme sinisen nauhan, mutta tuomari vielä loppuun totesi, että näin nyt vain tällä kertaa. Sitten aloimme odottamaan sinisten kehän alkua.

Sinisten kehään päästiinkin pian ja valmistauduinkin vain pikaiseen pyörähtämiseen siellä. Siinä aikamme sitten seistiin ja pari kierrosta ympäri juostiin, kunnes tuomari sanoi, että akita on ykkönen! Itse olin jo valmiina kävelemään kehästä pois, joten ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen. :D Matka jatkui heti suoraan BIS-kehään, joka jäi erittäin pikaiseksi pyörähtämiseksi. Tuikkeen kokonaistulokseksi tuli siis SIN1! :) Palkinnoksi saatiin 10 euron lahjakortti Mustiin & Mirriin, pokaali ja vinkulelu (jonka Neela kotona omi heti itselleen). Yllätyin tosi hienoista palkinnoista, täällä päin mätsäreissä BIS-koirakin tuntuu saavan vain jonkun hassun puruluun. Vaikka eihän ne palkinnot ole tärkeintä. ;)

Tuike palkintoineen
Keskiviikkona olisi myös mätsäri luvassa, saa nähdä saanko sinnekkin kyydin. Olisi hyvä viime hetken harjoittelu ennen 3 päiväistä Sawo Showta.

Raitapaita 10 kk

2010-07-27T06:54:00.000-07:00

Siinäpä siis pieni poseerauskuva raitapaidasta. Tuike täytti jo viime torstaina 10 kk, mutta vasta nyt sain kuvat ulos kamerasta. Hirmu nopeasti kyllä on aika mennyt, kohtahan neiti täyttää jo vuoden! Luonteeltaan neidistä on tullut hitusen itsenäisempi ja pidättyväisempi, mutta jokainen meille tuleva pusutellaan yhä avoimesti ja tilaisuuden tullen yritetään kammeta syliinkin. Koiranäyttelyssä ynnä muissa koiravaltaisissa tapahtumissa neiti on paljon pidättyväisempi kuin normaalisti, ellei joku sitten tule lässyttämään meidän seurapiiriperhoselle. 8) Tuike on kyllä aika lössykkä akitaksi, se jopa antaa Neelan pomotella itseään, vaikka luulin sen menevän aluksi toisin päin. Akitan jääräpäisyyttä kyllä löytyy, mutta ei niin suurissa määrissä kuin olin odottanut. Ovela tämä neiti kyllä on! Kaikki tilaisuudet omistajan höynäyttämiseksi täytyy käyttää hyväksi. Tuike on hyvin läheisyydenkaipuinen ja vaikkapa aamiaispöydässä pitää vähintään maata omistajan varpaiden päällä. Sohvalla istuessa sama kuvio toistuu, ellei sitten Tuike vaihteeksi tule viereen ja painaa päänsä omistajan syliin. Myös muiden koirien kanssa tullaan juttuun mainiosti, eikä ikäviä kohtaamisia ole sattunut yhtään. Tuike ei kai ole vielä tajunnut olevansa akita. (:

Ja sitten hieman poikkean aiheesta. Sunnuntaina kävin ystäväni luona ja näin samalla tämän pikkusiskon koiranpennun, 9-viikkoisen japaninpystykorva Shiron (on japania ja meinaa muuten valkoista). Tällä pikkujätkällä kyllä energiaa riitti! Valkoinen karvapallo pomppi joka paikkaan ja tervehti jokaista vastaantulevaa ihmistä erittäin riehakkaasti. Itse tykkään kyllä paljon isommista koirista, mutta vitosryhmäläinen kun on niin menköön. :) Shiro oleilee lopun loman ystäväni luona, kunnes pikkusisko palaa taas opiskelemaan. Tätä karvapalloa piti pitää paikoillaan, että olisi edes jonkinlaisen kuvan saanut tästä söpöläisestä. :)

Lauantaina olisi tarkoitus mennä mätsäriin molempien koirien kanssa, jos vain saan kyydin.

Ylivieska KV 18.7, raitapaidan upea suoritus!

2010-07-19T07:02:00.000-07:00

Sunnuntai meni siis mukavasti koiranäyttelyssä, jonne lähdettiinkin jo aamulla kello 6.00 ajamaan. Akitoja oli ilmoitettu 4, mutta vain kolme oli paikalla. Akitoja oli edustamassa Tuikkeen lisäksi tämän kaunis Uhka-äippä ja veteraaneissa mukava Salli-muori. Uhkan ollessa myös näyttelyssä Tuikkeen kasvattaja Noora pääsi samalla näkemään meidän neidin. :) Sää oli mukavan lämmin ja poutainen, vaikka se enteilikin aluksi sadetta. Tuuli oli myös ajoittain kova. Kehät olivat myöhässä, sillä tuomari käytti paljon aikaa koirien tutkimiseen. Noh, eipä siinä auttanut muuta kuin odotella. Kehään kuitenkin sitten päästiin.

Tuike seisoo

Uhka-äippä liikkeessä

Salli-muori liikkeessä

Tuomarina akitoilla oli Theo Leenen Belgiasta. Kehässä Tuike ei jaksanut pitkän odotuksen jälkeen juosta kovinkaan hyvin ja meikäläinenkin jännityksissään lähti aluksi juoksemaan liian kovaa. Jotenkin se kuitenkin meni ja kehä oli mukavan iso, joten tilaa oli ainakin juosta. Seistä raitapaita jaksoi hyvin, vaikka neiti näyttikin melkoisen tympääntyneeltä. Tuomari oli mukava ja asiallinen, vaikkakin hirmuisen kovakourainen! Tarrasi heti kiinni koiran päästä, vaikka näitä kippuroita pitäisi lähestyä varoen. >8( Noh, minä tätä kyllä enemmän säikähdin kuin koira, Tuike tyytyi vain nuolemaan tuomarin sormia. :D Mutta kun tuomari ojensi vaaleanpunaisen nauhan, oli riemu rajaton! Me nimittäin Nooran kanssa ennen kehää puhuttiin, että on se Tuike hieman tukevassa kunnossa ja pitäisi hieman kiloja karsia pois, niin tuskin sitä ERI:ä sieltä tulisi. Tuosta neidistä kun ei ikinä kyllä tiedä, onko se tukeva vai onko se vain tuon jumalattoman tuuhean turkin syytä. Tuomarille Tuike ei kuitenkaan ollut liian tuhti vaan neidin kokonaistulokseksi tulikin JUN ERI1 PN1 SERT ROP!! :) Ja vielä ekaa kertaa junioriluokassa! Tästä kyllä kaikki kunnia kuuluu Tuikkeelle, joka tuntui vain ajatteleva: "Jaahas, käydäänhän tuolla nyt pyörähtämässä kun tänne saakka ollaan tultu." :) Ja kiitokset myös kasvattaja Nooralle esittämisvinkeistä ja tietty hienosta koirasta. ;) Ja loppuun arvostelua:

"10 months old. Young bitch. Nice brindle colour. Nice feminine head with correct eart set & carriage. Dark eyes. Complete bite. Good neck, shoulder & topline. Correct tailset. Strong body for age. Good angulation in front, could have a little more in stifle."

Tuike ylpeänä palkintoineen

Ryhmäkehässä

Ryhmäkehään jäimme, mutta sieltä ei menestystä tullut. Nyt neidiltä yritetään karsia hieman kiloja pois, just in case. :)

Tästä se lähtee

2010-07-17T11:14:00.000-07:00

No niin, nyt on sitten koiruuksien blogi valmis. Aluksihan minun piti tehdä ihan kotisivut, mutta saamattomana ihmisenä nekin sitten jäi. Noh, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. (: Mutta siis, tämä blogi käsittelee valkoisen ruotsinhirvikoiran ja akitan sekä näiden omistajan elämää ja kommelluksia koiramaailman kiemuroissa, ja myös sen ulkopuolella. Kuulumisien kirjoittelusta vastaa syksyllä lukioon opiskelemaan menevä, kohta 16-vuotias tyttö Liperistä, Itä-Suomesta. Harrastuksiin kuuluvat perus koirien kanssa lenkkeilyn lisäksi koiranäyttelyt/mätsärit, kotitokoilu ja satunnainen verijälki. Plus tietty muut satunnaiset koiramaiset touhut. Ja joskus hirvimetsällä pyöriminen, vaikka se onkin enemmän isän heiniä. Kotona pyörii myös kaksi kotikissaveljestä, mutta koska ne kulkevat pääasiassa omia polkujaan, niiden kuulumisia harvoin täällä nähdään. Blogin nimeksi tuli Tassurallin Taikaa, sillä erittäin luovana ja omaperäisenä ihmisenä nappasin sen foorumilta, jossa ehdotettiin koirien blogille nimiä. Erittäin ovelaa sanoisin. Mutta eikös jokaisen koiranomistajan elämä tunnu jossain vaiheessa olevan melkoista tassurallia, mutta siinä on silti oma taikansa. ;) Osuvampaa nimeä saa siis hakea.

Sen pitempiä esittelyjä en jaksa vielä kirjoitella, ehkäpä jossain toisessa blogimerkinnässä. Jos jollain on muuten jokin koiramainen blogi tai sivu niin vinkkaa, lisään sen mielelläni linkkilistaan! Huomenna suunta käykin kohti Ylivieskaa koiranäyttelyn merkeissä ja Tuike starttaa ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Saa nähdä miten käy.